Valinnat?

Tässä syksyn ja talven aikana olen miettinyt paljon muun muassa onnellisuutta. Menetykset, suru ja kipu ovat olleet seuranani jo niin pitkään, että ne ovat käyneet liiankin tutuiksi. Kuitenkin kaikki nuo vastoinkäymiset ovat muokanneet minusta realistisen, onnellisen ihmisen. Ihmisen joka unelmoi isosti (nyt viimeinkin taas!) mutta elää hetki kerrallaan. No okei, vielä välillä tässä on tekemistä, …

Viimeinkin hyppäsin!

”En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen minkä sydän on tiennyt kauan. Tää mun pakoni loppuun juostu on..” Niin. On tai ei, mutta nyt minä kuitenkin viimein hyppäsin. Uskalsin astua tuntemattomaan. Jännitti ihan pirusti ja jännittää edelleen. Enkä seuraavaa hetkeä voi millään ennustaa. Paitsi ehkä sen, että kivoja asioita tapahtuu. Sellaistahan …

Pakokauhu

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuntuu luisuvan käsistä? Kun mikään ei onnistu, eikä tulevaisuus tunnu ollenkaan valoisalta? Kun pakokauhu valtaa? Tunne ettet pysty, et osaa eikä todellakaan voi onnistua pitelemään enää lankoja käsissäsi. Välillä tuo inhottava tunne pääsee valtaamaan mielen. Se säikäyttää. Se pysäyttää sydämen hetkeksi ja saa epäilemään. Entä jos en oikeasti selviä tästä? …

Niin helppoa

On asioita jotka ovat helppoja sanoa, vaikket oikein ymmärtäisikään asiaa. Ja on asioita jotka kyllä tiedät, mutta niitä on taas vaikea pukea sanoiksi. Yksi yleinen edellä mainituista on se, että ”lähde huonosta suhteesta” ja ”etten hetkeäkään katselisi tuollaista kohtelua”. Moni näistä neuvojista ei ole itse koskaan ollut sellaisessa asemassa, kuin nämä ihmiset, joille lausahdukset ovat …

Surkeidenkin sattumusten sarja

Sattumat ovat mietityttäneet tämänkin kevään aikana erityisen paljon. Toki olen miettínyt jo aikaisemminkin sitä kuinka pienestä elämässä mikäkin asia on kiinni. Olen voinutkin jo aikaisemmin sivuta aihetta. Mutta niin, sattumaa tai ei, asioita tapahtuu ja toinen johtaa toiseen… Tässä ajassa ajatukset ja tunteet myllertävät. Ei ole tietoa huomisesta ja kaikki on hieman auki. Ajattelen, että …

Sattuu sieluun saakka!

On jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka tällaisia Koskelan ja Vilja Eerikan tapauksien kaltaisia asioita voi tapahtua meidän hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkkä ajatuskin näistä saa sisuskalut kääntymään nurin ja kyyneleet nousevat silmäkulmiin. Kuinka kukaan ei ole huomannut? Kukaan ei ole puuttunut?! Mikä tätä yhteiskuntaa ja aikaa vaivaa?? Olen aikaisemminkin kirjoittanut ja pohtinut huonoa käytöstä ja välinpitämättömyyttä. Ihmiset rähisevät toisilleen, …

Ehyempi minä

Mää oon miettiny aika paljon asioita tänä keväänä. Osaksi varmasti vallitsevan tilanteen vuoksi ja osansa on varmaan myös terapialla. Ja tietenkin kaikki tämä mitä on tapahtunut, kaikki se menettämisen ja kuoleman pelko. Kaikki se kipu ja ankeus, mutta myös kaiken kamaluuden takana pilkistävä valo. Toivo ja ajatus siitä, että kyllä kaikki vielä käy hyvin. Että …