Uskallanko sittenkään?

Niin monta kertaa olen sanonut ja kirjoittanutkin siitä kuinka hetkeen pitäsi tarttua. Pelotta elää elämäänsä, nauttia siitä ja olla onnellinen. Niin. Vaikka kirjoitan ja sanon noin, niin elänkö kuitenkaan itse niin? Havahduin jälleen kuoleman äärellä ajattelemaan tätä syvemmin. Ehkä kuitenkin pidän edelleen sen käsijarrun pohjassa, en uskalla päästää irti ja antaa vain rullata eteenpäin. Pelkään …

Menneisyys jumittaa – ja kipu kans!

Varmaankin vasta olleista syntymäpäivistämmekin johtuen on viimeaikoina pyörinyt mielessä kaikki se, mistä asiat alkoivat muuttumaan – ne asiat joista elämäni alkoi toden teolla muuttumaan… Kaikkihan lähti periaatteessa jo edellisestä erosta ja kuinka aloin siitä toivuttuani eheytymään henkisesti, ja myös fyysisesti voin paljon paremmin kuin aikoihin. Lopullinen muutoksen sinetti oli tietenkin se, kun aloin odottamaan Rakasta …

Maanantaita ja menneisyyttäkin

Aamulla tai jotenkin tuntui, että aamuyöstä heräsin naapurista kantautuviin lasten ääniin. Jostain kauenpaa kantautui lumiauran kolinaa, oli vielä ihan pimeää ja vierestä kuului tasaisen rauhallinen tuhina, joka houkutteli vetämään peiton takaisin korviin ja silmät kiinni. Kohta kello herättää, pitäisi jaksaa nousta, mutta uninen sänky ei päästä otteestaan. Makoilen hetken ja tunnustelen oloa, kurkku tuntuu hieman …