Tuntuu, että kevät on vuosi vuodelta kiireisempi ja täydempi. Ne suorastaan sujahtavat kesään. Yhtäkkiä vain huomaat istuvasi pihalla aurinkorasvan ja vesipullon kanssa ja katselevasi pääskysten kirmailua sinistäkin sinisemmällä kesätaivaalla.
Tuon kaiken kiireen keskellä on ollut turhankin monta rautaa tulessa, ja aivan liian moni asia on unohtunut tai jäänyt viime tippaan. On ollut järkyttävä kiire ja tunne siitä, että seinät kaatuvat niskaan on ollut läsnä turhan usein.
Ja paljon on päättymässä, paljon on vielä kesken ja toivottavasti paljon vielä edessä.
Riiviöllä puhkesi vielä kaiken muun lisäksi siitepölyallergia ihan kunnolla tänä keväänä. Oireiden alkaessa jouduttiin viettämään pari päivää sisällä nenän vuotaessa oistonaan, vaikka lääkkeet olivatkin käytössä.
Viime kesänä tuli ensimmäiset kunnon oireet, mutta tulimme siihen lopputulokseen neuvolassa asiaa miettiessämme, että kokeillaan altistamista. No, tänä keväänä ei enää altistamista viitsinyt yrittää, kun toinen raukka oli aivan tukossa.
Samaan aikaan itsellä oli aivan turhan paljon tehtävää tietokoneella ja valmiiksi huono omatunto sisällä vietetystä ajasta, niin mieleen hiipii väkisinkin kaikki huono äiti -fiilikset.
Ajatus siitä, että jos nyt kerran sisällä ollaan, niin sitten pitäisi olla ainakin jotain järkevää viihdykettä ja kehittävää tekemistä, eikä vain ruutuaikaa ja pelejä. Toki tietenkin myös leikkejä, mutta itse en voi olla koko aikaa mukana menossa, vaan mutisen tietokoneen takaa jotain epämääräistä tai murahtelen ja äksyilen desibelien noustessa ja haitatessa omaa keskittymistä.
Mutta onneksi tämä tämmöinen on vain väliaikaista ja ainoastaan muutaman päivän, että eiköhän tästäkin selvitä ilman suurempia traumoja! :’D Se on tuo ihmismieli vain erikonen, kun se alkaa heti kehittelemään ongelmia! ^^
Ehkä se väkisinkin nostattaa ajatuksia menneestä ja siitä kun olin oikeasti voimaton ja päivän sai suunnitella todella tarkkaan ja toisaalta oli taas kuitenkin mentävä aivan täysin hetkessä ja kivun rajoissa.
Nuo ajat nostavat todella ristiriitaisia tunteita. Huojennusta siitä, että ne ovat ohi, mutta myös suurta surua ja kaihoa, aikaisemminkin mainitsemaani katkeruutta siitä, kuinka tuo aika elämässämme kesti suurimman osan Riiviön taapero- ja pikkulapsiajasta. Ja ennen kaikkea ihmetystä siitä, kuinka ihmeessä olen oikein selvinnyt? Ja kuinka olen saanut hoidettua lapsen?
Ehkä nämä tunteet kuuluvat myös vahvasti omaan toipumiseen. Nyt kun minulla on jälleen voimia, on aika käsitellä tunteet. Ne puskevat väkisinkin mieleen ja tulevat jopa uniin. Voi, kuinka onnellinen olenkaan terapiasta ja kuntoutuksista jotka olen saanut ja joihin minulla on viimeinkin voimia.
Mutta niin, yksi suuri asia joka vei voimavaroja ja tuhottomasti aikaa keväällä oli valintakoe ja siihen valmistautuminen. Tämä uudistus on sanalla sanoen syvältä. Todella moni ala on niputettu melkeinpä samojen tehtävien alle, muutaman hullun kysymyksen erolla. Sielläpä sitten on muun muassa sosiaali- insinööri- kuin tietojenkäsittelyalat samalla viivalla.
Mietinpähän vain kuinka näin saadaan juurikin esimerkiksi sosiaalialalle oikeanlaisia ihmisiä? Aikaisemmin valintakokeet ovat sisältäneet runsaasti erilaisia tehtäviä ryhmissä, haastattelua ja syvällisempiä vastauksia antavia tehtäviä. Nyt on tärkeämpää verestää mieleen jakolaskut, yhtälöt ja geometria. Äidinkieli oli mielestäni aika haastava ja englannin osio siihen verrannollinen, eli itselläni kun se juuri on matematiikan ohella melkeinpä umpiruosteessa, niin enpä voi kun ajatella pissineeni koko homman.
Nooo, elämä on! Täytyy alkaa tarkastelemaan uusia vaihtoehtoja ja miettiä mitä kaikkea sitä syksyllä voisikaan tehdä, elämähän on mahdollisuuksia puolillaan… ❤
Mutta tuosta uudistuksesta haluan kyllä vielä antaa virallisestikin palautetta. Ja toivon todellakin, että tämä asia tulee muuttumaan ja pian.
Juuri nyt olo on tyhjä ja väsynyt. Tekisi mieli nukkua viikko putkeen. No, ei onneksi enää mitään älytöntä tekemistä – vain vähän askarteluja, käsitöitä ja siivousjuttuja. Ja sitä tulevaisuuden maalailua. Niin ja yhdessä tekemistä! ❤
Näillä uuteen viikkoon!
Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 