Kolme vuotta sitten…

Tänään se on, vuosipäivä. Kolme vuotta sitte mut leikattiin. Aatonaattona, on siinäki leikkuupäivä. Aattoaamuna heräsin teholta. Nyt vasta ymmärrän kuinka pitkä aika se on, ku oon ollu tiedottomana. Vuorokausi. Huh, nyt en kyllä halua ajatella asiaa enemmän, palataan tähän myöhemmin. Nyt on tunteet ihan liikaa pinnassa enkä halua synkistää joulufiilistä enempää enää.

Mun jouluun on liittynyt lapsuudesta asti synkkä varjo. Ukki kuoli aattona kun olin kahdeksan, eikä joulu ole enää sen jälkeen ollut joulu. Senkin ymmärtää jälkikäteen, että kuinka kamalan aikaisin jouduin päästämään irti ukistani, sekä lapsen iloisista ja ihanista jouluista.

Tässä yksi syy siihen, miksi leikkaus tähän aikaan vuodesta sai minut vielä entisestään tolaltani, jos nyt mahdollista että enempää olisi ollutkaan tolalta. Jotenkin laskin, että ympyrä sulkeutuu ja todella pelkäsin pahinta, vaikka kuinka yritinkin luottaa ja uskoa. Ja jollain tapaa uskonkin ympyrän sulkeutuneen. Uskon ja luotan vahvasti parempaan tulevaan ❤

Uskoa on kyllä koeteltu, mutta lopen olen sen sisäistänyt (niin vahvasti kuin vain mahdollista minulle), että luottaminen on ainoa vaihtoehto. Luotan siihen, että kaikki menee hyvin, parhaalla mahdollisella tavalla ❤ Vaikka ihmisiähän me vain ollaan ja pelko kuuluu oleellisena osana elämään, ei sen pidä kuitenkaan antaa vallata koko elämää.

No, tänään me Riiviön kanssa suunnataan maalle rakkaitten kanssa viettämään joulua ja juhlistamaan elämää. Ollaan kyllä molemmat niin loman tarpeessa. Raskas syksy takana, vaikka helpompi huomattavasti enemmän kuin edeltäjänsä. Minulle olisi sopinut joulu täällä meidän omassakin kotona, ihan vain kahdestaan rauhassa, mutta Riiviö haluaa mummilaan, enkä todellakaan halua häneltä evätä sitä iloa. Nautin siitä suunnattomasti, kun voin tarjota lapselleni sellaisia jouluja rakkaitten ihmisten ympäröimänä, kuin minulla oli ennen surkeiden sattumien sarjaa. Ehkä voin elää ne uusiksi nyt Riiviön kautta ja jollain tapaa eheyttää sydäntäni myös tässä asiassa.

Parempi pitää virsi lyhyenä 😀 kuten sanotaan… Ja siispä toivotamme Sinulle Rakkaan Riiviön kanssa oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulua, sekä kaikkia parhaita asioita tulevaan vuoteesi! ❤ ❤ ❤

Kiitos näistä hetkistä, sanoista ja kokemuksien jakamisesta!

Olet tärkeä!

Julkaissut Maamu Johanna

Pikkuhiljaa keski-ikänen totaaliyksinhuoltaja jonka elämää ajoittain varjostaa aivokasvain ja sen tuomat ongelmat. Päiväkirjamaisesti pohdintaa elämästä ja asioista. Otappa seurantaan myös Instagram @maamujohanna Facebook Maamujohanna

Join the Conversation

  1. Tuntematon's avatar
  2. Maamu Johanna's avatar

2 Comments

  1. Johanna! Mulla olis jotain samanlaista taustalla. Jos haluat/jaksat vaihtaa ajatuksia, niin ota yhteyttä maililla (pirjo.ansela@gmail.com)

    Tykkää

Jätä kommentti

Jätä kommentti Pirjo Ansela Peruuta vastaus