Suru

Tyhjää, pimeää, usvaista. Sitä ovat viime päivät olleet. Mummuni nukkui reilu viikko sitten pois. Ymmärrys alkaa viimein vyörymään päälle. Viime viikko oli kiireinen kun Riiviön eskari ja omat lääkäri- ja terapiakäynnit starttasivat jälleen. Nyt kun arki alkaa tasoittumaan ja pystyn pysähtymään, niin nyt surulla on aikaa. Ja surulle on aikaa. Suru raastaa ja repii, se …

Kalvavat tunnot

Aina aika ajoin minut valtaa inhottava tunne tai ajatus siitä, että luulen muiden ajattelevan etten tee tarpeeksi. Koti ei ole tarpeeksi siivottu, ruoka on liikaa eineksiä ja lapsella on aivan liikaa ruutuaikaa ja olen liian kärttyinen ja sanova. Tuo tunne tulee enää onneksi vain harvoin. Ja tiedän että se vierailee myös muilla. En ole ainoa …

Outo tyttö!

Mää oon aina ollut se outo tyttö jota ei saa mahtumaan mihinkään lokeroon, se ylimääränen palikka joka on monesti jäänyt yksin boksin ulkopuolelle. Se on repinyt varsinkin teininä mua todella pahasti. Ne kaikki ajatukset, että miksi en kuulu mihinkään, miksi ajattelen erilailla? Ja se kipu oli aivan helvetillinen. Vielä nykyäänkin pyörittelen mielessä näitä samoja ajatuksia. …

Kun aika on

Isänpäivä saa taas miettimään asioita. Minua ei ole aikaisemmin koskaan ärsyttänyt kyseinen päivä, mutta tänä vuonna olen tuntenut ärsytystä, kun tuntuu, että joka tuutista tulee vain ”kuinka kiittää ja onnitella isää, isät ovat lahjansa ansainneet”. Mielessäni ajattelen, että vaikkapa nyrkillä.. No joooo, tähän se apina hymiö joka pitää käsiään silmillä ja heti perään leveä irvistys. …

Apua!!

Nyt kyllä täytyy hehkuttaa meiän kaupunkia ja tarkemmin perheneuvolaa! Kesällä Riiviön neuvolassa tuli puheeksi voimakas uhma ja oma jaksaminen. Meiän ihana ”neuvolantäti” ❤ joka on kulkenu mukana plussasta asti, antoi vinkkinä käydä juttelemassa perheneuvolassa. Riiviön aika oli juuri ennen kesälomien alkua ja niinpä yhteydenotto venyi syksyyn. Uhmakin jo alkoi helpotella, ja meinasi aika jäädä tilaamata, …