Taas aika on…

Enemmän sääntö kuin poikkeus, että jossain vaiheessa syksyä iskee tämä tuttu koteloitumisen tarve. Tulee tunne, että on käperryttävä hieman itseensä. On selkiytettävä ajatuksia. Ja niitä tuntuu totisesti olevan. Päässäni ja sydämessäni käy valtava myllerrys kun ajatukset pyörivät valtoimenaan, enkä oikein kykene tarttumaan mihinkään. Niin moni asia on avoinna ja odottaa edes jotain vastauksia. Suuntaa jota …

Kalvavat tunnot

Aina aika ajoin minut valtaa inhottava tunne tai ajatus siitä, että luulen muiden ajattelevan etten tee tarpeeksi. Koti ei ole tarpeeksi siivottu, ruoka on liikaa eineksiä ja lapsella on aivan liikaa ruutuaikaa ja olen liian kärttyinen ja sanova. Tuo tunne tulee enää onneksi vain harvoin. Ja tiedän että se vierailee myös muilla. En ole ainoa …

Piiloon jääneet

Tämä on ollut sellaista aikaa, että omat ajatukset ja jopa osa niistä syvimmistäkin on avautunut. Tai ei ne kaikki edes ole olleet syvällä, en vain ole ymmärtänyt niitä. Varmasti yksi osasyy asiaan on terapia, iso osa myöskin on oma henkinen kehitys ja kasvu sairastumisen ja toipumisen myötä ja asioiden läpi käyminen myös itsekseen omassa mielessä. …

Koomaväsymys ja kotelo!

Tiiättekö sen tunteen kun väsyttää niin paljon, että mikään uni ei tunnu auttavan? Mulla tietenkin nyt useamman asian summa tämä väsymys. On kaks kuntoutusta päällekkäin, jotka molemmat suht uusia asioita. Terapiassa on muun muassa sellainen hetki, että ei tiedä kuinka jatketaan. Riiviön uhma tais samalla vaihtua heti seuraavaan, tai no olihan tuossa melkein kuukausi tai …

Kovia päitä ja kadonneita juttuja

Joku saattaa miettiä, että kai mun täytyy feikata, kun kuitenkin niin positiivisesti jaksan kaikesta hoilottaa. No, eihän se tietenkään niin ole, että aina minunkaan elämä ihan ruusuilla tanssimista olisi. Kuten nyt varmaan ymmärtääkin kun selaa hetken tai kaksi mun elämää taakse päin. Mun sairastuminen on sellainen lopullinen käänteentekijä mun elämässä – en enää jaksa, enkä …

Syvälle salattuja

Yöllä kun en millään meinannut saada unen päästä kiinni, niin mietiskelin huomaamattanikin melkoisen syvällisiä. Ajatukset harhautuivat päivän toimista ensi viikon terapiaan, jota odotan todella innoissani! Nyt päästään vihdoin purkamaan kerää. Edellinen kertahan oli vain raapaisu ja pintapuolinen nopea heitto ja tiivistys kaikesta mitä on tapahtunut ja mitä olen hakemassa. Nyt yritän vain tolkuttaa itselleni, että …

Aika ja Armo

Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa. Ei kroppa toivu hetkessä, eikä edes kahdessa. Mielestä puhumattakaan. Voi kun se olisikin niin helppoa ihan oikeassa elämässä. Kyllähän sen sanoo ja ymmärtää, mutta siltikin se pieni malttamattomuus nostaa päätään jostain tuolta unholasta ja kuiskii ”nyt, joutuin nopeaan”. Kroppa jumittaa ja mielikin. Kropan jumittaminen vain turhauttaa välillä tosissaan. Ennen …