Tässä syksyn ja talven aikana olen miettinyt paljon muun muassa onnellisuutta. Menetykset, suru ja kipu ovat olleet seuranani jo niin pitkään, että ne ovat käyneet liiankin tutuiksi. Kuitenkin kaikki nuo vastoinkäymiset ovat muokanneet minusta realistisen, onnellisen ihmisen. Ihmisen joka unelmoi isosti (nyt viimeinkin taas!) mutta elää hetki kerrallaan. No okei, vielä välillä tässä on tekemistä, …
Tag Archives: suru
Uskallanko sittenkään?
Niin monta kertaa olen sanonut ja kirjoittanutkin siitä kuinka hetkeen pitäsi tarttua. Pelotta elää elämäänsä, nauttia siitä ja olla onnellinen. Niin. Vaikka kirjoitan ja sanon noin, niin elänkö kuitenkaan itse niin? Havahduin jälleen kuoleman äärellä ajattelemaan tätä syvemmin. Ehkä kuitenkin pidän edelleen sen käsijarrun pohjassa, en uskalla päästää irti ja antaa vain rullata eteenpäin. Pelkään …
Mitä sitten teen?
Mitä on olla herkkä, erityisherkkä? Tuntea ja kokea asioita ihan eri tavalla kuin moni muu? Tuntea syvemmin? Havannoida enemmän? Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta jotenkin nyt kun kokoilen elämäni palasia, tuntuu tärkeältä tarkastella tätä ominaisuutta tarkemmin. Ehkä tarvitsen nämä ajatukset paperille, jotta saan sen jäsenneltyä mieleeni. Sovitettua sanoiksi jotka sopivat sisimpään. Ymmärsin vasta pari …
Minun Mummuni
Minun mummuni oli voimanainen, matriarkka, mentori – ystävä. Minun mummuni oli persoona, hän oli juuri sitä mitä sanoikin. Hän oli esikuva ja suunnannäyttäjä. Minun mummuni oli lempeä ja rakastava. Minun mummullani oli aina aikaa kuunnella, aina oikeat sanat ja hellä halaus. Minun mummuni oli suuri nainen. Hänen täyttämäänsä aukkoa on mahdoton täyttää. Nyt oikeita sanoja …
Suru
Tyhjää, pimeää, usvaista. Sitä ovat viime päivät olleet. Mummuni nukkui reilu viikko sitten pois. Ymmärrys alkaa viimein vyörymään päälle. Viime viikko oli kiireinen kun Riiviön eskari ja omat lääkäri- ja terapiakäynnit starttasivat jälleen. Nyt kun arki alkaa tasoittumaan ja pystyn pysähtymään, niin nyt surulla on aikaa. Ja surulle on aikaa. Suru raastaa ja repii, se …
Sattuu sieluun saakka!
On jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka tällaisia Koskelan ja Vilja Eerikan tapauksien kaltaisia asioita voi tapahtua meidän hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkkä ajatuskin näistä saa sisuskalut kääntymään nurin ja kyyneleet nousevat silmäkulmiin. Kuinka kukaan ei ole huomannut? Kukaan ei ole puuttunut?! Mikä tätä yhteiskuntaa ja aikaa vaivaa?? Olen aikaisemminkin kirjoittanut ja pohtinut huonoa käytöstä ja välinpitämättömyyttä. Ihmiset rähisevät toisilleen, …
Kun aika on
Isänpäivä saa taas miettimään asioita. Minua ei ole aikaisemmin koskaan ärsyttänyt kyseinen päivä, mutta tänä vuonna olen tuntenut ärsytystä, kun tuntuu, että joka tuutista tulee vain ”kuinka kiittää ja onnitella isää, isät ovat lahjansa ansainneet”. Mielessäni ajattelen, että vaikkapa nyrkillä.. No joooo, tähän se apina hymiö joka pitää käsiään silmillä ja heti perään leveä irvistys. …
Maamu Johanna 