Surkeidenkin sattumusten sarja

Sattumat ovat mietityttäneet tämänkin kevään aikana erityisen paljon. Toki olen miettínyt jo aikaisemminkin sitä kuinka pienestä elämässä mikäkin asia on kiinni. Olen voinutkin jo aikaisemmin sivuta aihetta. Mutta niin, sattumaa tai ei, asioita tapahtuu ja toinen johtaa toiseen… Tässä ajassa ajatukset ja tunteet myllertävät. Ei ole tietoa huomisesta ja kaikki on hieman auki. Ajattelen, että …

Kyllä täälläkin kiristää!

Nyt on kyllä jo pakko purnata ja avautua minunkin! Joka paikasta saa kuulla kuinka on mitta täynnä ja pinna kireällä koronan ja rajoitusten vuoksi. Itsellä on suhteellisen helposti mennyt, tähän asti. Tai no, helposti ja helposti… Olen ottanut asenteen, ettei tässä nyt oikein muutakaan voi. Ei ole muuta vaihtoehtoa kun katsoa päivä kerrallaa. Tämän opin …

Mitä ja miten??

Jotenkin nyt kun tuon edellisen kirjoituksen ajatukset pyörivät edelleen mielessä ja sydämessä, on myös alkanut ajattelemaan enenevissä määrin oman lapsen kasvua ja kasvuympäristöä. Olisiko maalla sittenkin paremmin? Puolensa sekä maalla, että kaupungilla. Itse olen kasvanut maalla ja minulla on suhteellisen voimakkaat mielipiteet palveluista ja esimerkiksi opetuksen laadusta.. Tokihan aikaa on kulunut ja osa asioista on …

Eipä tiennyt tyttö…

No eipä todellakaan, eikä tiedä edelleenkään. Nimittäin tulevaisuutta ja sitä ettei sitä pysty ennustamaan. Toki sitä voi rakentaa tiettyyn suuntaan, mutta loppotulos on aina kuitenkin yllätys. Nyt koronan alkaessa jyllätä täällä meilläkin pohjolassa, herää mieleen monenlaisia asioita. Itse koen olevani onnekas, kun en ole työelämässä, vaan edelleenkin toipilas. Näin ei kamalasti tarvitse miettiä toimintamallia, vaan …