Vai olisiko sittenkin jotain? Arki on lähtenyt rullaamaan jälleen loman jälkeen, hieman tahmeasti ehkä, mutta joka tapauksessa eteenpäin mennään. Oma kuntoutuminen ottaa välillä harppauksia eteen- ja välillä taas pienempiä palautuksia taaksepäin. Suunta on kuitenkin ollut huomattavasti positiivisempi, kuin mitä vuosiin. Olen jopa kulkenut työ- ja koulumatkoja polkupyörällä, mikä ei vielä vuosi sitten ollut lainkaan mahdollista. …
Tag Archives: kiusaaminen
Liian hurja kyyti?
Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että olisit hypännyt liian hurjaan kyytiin? Että olisit jossain hurjassa huvipuiston laitteessa? Ja sinulla olisi sellainen olo, että kohta käy köpelösti. Minulla on ollut aina aika ajoin tällainen olo, varsinkin nyt kun opinnot alkoivat ja yritän sovittaa siihen muutoinkin haastavan arjen. Tuntuu, että universumi viskoo lisähaasteita aina vain lisää. Luulen, …
kiusaaja
Viimeiset viikot ovat olleet sanalla sanoen uuvuttavia. Isoja asioita on tapahtunut. Läheisen ja tärkeän ihmisen terveysasioihin on viimein saatu ratkaisu ja se on sujui pelottavistakin ennusteista huolimatta hyvin. Yksi asia siltä saralta on nyt siis saatu paketoitua. Vaikka moni sanookin, että terveydenhuollon asiat ovat sinällään hyvällä mallilla, ja että esimerkiksi teholle pääsy sujuu noin vain, …
Menneisyyden haamut
Muutoksia ja elämän virtaa miettiessä kumpuaa mieleen väkisinkin omat valinnat ja sellaiset tapahtumat joihin ei välttämättä edes ole voinut itse vaikuttaa. Varsinkin nuoruudessa kun ihminen on altis, olisi tärkeää, että rinnalla olisi kulkemassa luotettavia ja matkalla tukena olevia ihmisiä. Sellaisia joihin lapsi ja nuori voisi luottaa ja tarvittaessa tukeutua. Sellaisia jotka opastaisivat mahdollisesti oikeaan suuntaan …
Huojennuksia hormonihirviölle
Päällimmäisenä tunteena tällä viikolla lienee seilannut huojennus ja helpotus. Asiat alkavat ehkä pikkuhiljaa selkiytymään. Riiviön tilanne eskarissa on rauhoittunut huomattavasti. Tästä olen todella kiitollinen henkilökunnalla ja toisille vanhemmille, että tilanteeseen puututtiin napakasti ja suunta saatiin käännettyä. Lapset leikkivät jälleen sovussa yhdessä ja takapakitkin ollaan melkein saatu selätettyä. Eihän tilanteet tietenkään sormia napsauttamalla muutu, mutta suunta …
Taas aika on…
Enemmän sääntö kuin poikkeus, että jossain vaiheessa syksyä iskee tämä tuttu koteloitumisen tarve. Tulee tunne, että on käperryttävä hieman itseensä. On selkiytettävä ajatuksia. Ja niitä tuntuu totisesti olevan. Päässäni ja sydämessäni käy valtava myllerrys kun ajatukset pyörivät valtoimenaan, enkä oikein kykene tarttumaan mihinkään. Niin moni asia on avoinna ja odottaa edes jotain vastauksia. Suuntaa jota …
Oikeus turvalliseen oppimisympäristöön!
Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut miettimään entistäkin tarkemmin ja syvemmin tätä koko ajan syvemmälle suohon uppoavaa yhteiskuntaamme. Jotenkin tuntuu, että nyt yritetään pelastaa kaikki, jopa ne jotka eivät pelastamista tarvitse. Yritetään pelastaa kaikki, kirjaimellisesti, ja vielä ilman resursseja. Kuka ja miten päätökset on tehty? Ei voi kuin ihmetellä. Ensiksi tämä oikeus päivähoitoon joka nykyisellään on …
Rajat ovat Rakkautta
Meidän syksy on alkanut alavireisesti. Olemme kohdanneet surua ja vastoinkäymisiä. Mutta onneksi myös onnistumisen tunteita kun Riiviön eskari lähti rullaamaan kaikista aikaisemmista ongelmista huolimatta todella hyvin. Ja tietenkin suuri asia oli, että oma kontrollini oli puhdas ja kuntoutukset alkavat ehkä viimeinkin rullaamaan. Riiviö viihtyi ja oli innoissaan uusista asioista, oppimisesta ja kavereista. Varsinkin yksi uusi …
Mitä ja miten??
Jotenkin nyt kun tuon edellisen kirjoituksen ajatukset pyörivät edelleen mielessä ja sydämessä, on myös alkanut ajattelemaan enenevissä määrin oman lapsen kasvua ja kasvuympäristöä. Olisiko maalla sittenkin paremmin? Puolensa sekä maalla, että kaupungilla. Itse olen kasvanut maalla ja minulla on suhteellisen voimakkaat mielipiteet palveluista ja esimerkiksi opetuksen laadusta.. Tokihan aikaa on kulunut ja osa asioista on …
Sattuu sieluun saakka!
On jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka tällaisia Koskelan ja Vilja Eerikan tapauksien kaltaisia asioita voi tapahtua meidän hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkkä ajatuskin näistä saa sisuskalut kääntymään nurin ja kyyneleet nousevat silmäkulmiin. Kuinka kukaan ei ole huomannut? Kukaan ei ole puuttunut?! Mikä tätä yhteiskuntaa ja aikaa vaivaa?? Olen aikaisemminkin kirjoittanut ja pohtinut huonoa käytöstä ja välinpitämättömyyttä. Ihmiset rähisevät toisilleen, …
Maamu Johanna 