Levoton Tuhkimo

Tiedätkö sen tunteen, kun sisällä myllertää. Jokin levoton möykky pyörii, eikä löydä paikkaansa. Kaikki on ulkoisesti ok, mutta tuo levottomuus saa miettimään, että mitä tuo tunne yrittää kertoa. Toistaiseksi olen päättänyt ottaa hetken kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee. Kuunnella enemmän sydäntä ja tarttua hetkeen, jos sellainen oikean tuntuinen tulee eteen. Uskaltaa myös välillä hypätä …

Oi luoja mikä syksy!

Nyt on ollut sellaista hulinaa ja rytinää, että ei todellakaan ole ollut aikaa eikä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Tai välillä ei edes sellaiseen, mitä olisi pitänyt aikaiseksi saada. Edes koteloituminen ei ole onnistunut tässä kaiken touhun keskellä. Saatikka sitten, että olisi saanut luotua jotain lähelläkään järkevää olevaa tekstiä. Tai no tiedä sitten, onko ne nyt yleensäkään …

Elämä on?

No todellakin se välillä on. Mutta mitä se sitten loppupeleissä on? Pääsääntöisesti kaikesta huolimatta kai se nykyään kuitenkin on ihanaa. Vaikka onhan tämä raskasta ja välillä aika paskaakin. Mutta ihanaa kuitenkin olla elossa ja ihmetellä pieniä kummallisia asioita, joita ympärillä tapahtuu. Hirveän kauaa ei nykyään jaksa stressata jostain asiasta. Käännän sen mielessäni vain mahdollisimman hyvin …

Ihanan kamala loma!

Loma, mikä ihana jo ajatuksena. Pitkä, koko kesän loma lapsen kanssa. Vietetään viimeinen loma ennen peruskoulutaipaleen alkamista ja tehdään ihania asioita yhdessä. Voi mikä mielikuva! Ja kyllähän ne sellaiset päivät ovat pääsääntöisen meneviä ja ihania, mutta kun lomallakin on niitä arkipäiviä ja äidin pitäisi saada elämä rullaamaan myös kaiken sen kivan ohella. Ei tule ruokaa …

LOMA!

Lomalla viimeinkin, jippii! Vai onko sittenkään? Ensimmäinen kokonainen lomaviikko aluillaan ja minusta tuntuu utopistiselta, että selviän sekoamatta loman loppuun. Reilu kaksi kuukautta Riiviöisen kanssa kaksin, ihan vain kaksin. Kaksi kuukautta ilman kummempia aamuherätyksiä ja järjestystä. Meillä on ollut aika raskas vuosi. Sinällään pitkä loma tekee varmasti hyvää. Mutta edessä olisi uudet tuulet jälleen kerran syksyllä, …

Taas aika on…

Enemmän sääntö kuin poikkeus, että jossain vaiheessa syksyä iskee tämä tuttu koteloitumisen tarve. Tulee tunne, että on käperryttävä hieman itseensä. On selkiytettävä ajatuksia. Ja niitä tuntuu totisesti olevan. Päässäni ja sydämessäni käy valtava myllerrys kun ajatukset pyörivät valtoimenaan, enkä oikein kykene tarttumaan mihinkään. Niin moni asia on avoinna ja odottaa edes jotain vastauksia. Suuntaa jota …

Kalvavat tunnot

Aina aika ajoin minut valtaa inhottava tunne tai ajatus siitä, että luulen muiden ajattelevan etten tee tarpeeksi. Koti ei ole tarpeeksi siivottu, ruoka on liikaa eineksiä ja lapsella on aivan liikaa ruutuaikaa ja olen liian kärttyinen ja sanova. Tuo tunne tulee enää onneksi vain harvoin. Ja tiedän että se vierailee myös muilla. En ole ainoa …

Kuin Fenix-lintu

Silloin tällöin on pieniä hetkiä, kun uskoo tehneensä jotain oikein. Kuten ehkä jo tiedätkin, meidän tiemme ei Riiviön kanssa ole ollut se siloisin. Olen monesti, varsinkin väsyneenä ja kipeänä miettinyt, että en tee riittävästi. Etten ole äitinä sellainen kun pitäisi, että olen liian väsynyt ja liian kipeä – liian lyhyt hermoinen ja räjähdysherkkä. Tiedän kyllä, …

Surkeidenkin sattumusten sarja

Sattumat ovat mietityttäneet tämänkin kevään aikana erityisen paljon. Toki olen miettínyt jo aikaisemminkin sitä kuinka pienestä elämässä mikäkin asia on kiinni. Olen voinutkin jo aikaisemmin sivuta aihetta. Mutta niin, sattumaa tai ei, asioita tapahtuu ja toinen johtaa toiseen… Tässä ajassa ajatukset ja tunteet myllertävät. Ei ole tietoa huomisesta ja kaikki on hieman auki. Ajattelen, että …

Piiloon jääneet

Tämä on ollut sellaista aikaa, että omat ajatukset ja jopa osa niistä syvimmistäkin on avautunut. Tai ei ne kaikki edes ole olleet syvällä, en vain ole ymmärtänyt niitä. Varmasti yksi osasyy asiaan on terapia, iso osa myöskin on oma henkinen kehitys ja kasvu sairastumisen ja toipumisen myötä ja asioiden läpi käyminen myös itsekseen omassa mielessä. …