Tässä syksyn ja talven aikana olen miettinyt paljon muun muassa onnellisuutta. Menetykset, suru ja kipu ovat olleet seuranani jo niin pitkään, että ne ovat käyneet liiankin tutuiksi. Kuitenkin kaikki nuo vastoinkäymiset ovat muokanneet minusta realistisen, onnellisen ihmisen. Ihmisen joka unelmoi isosti (nyt viimeinkin taas!) mutta elää hetki kerrallaan. No okei, vielä välillä tässä on tekemistä, …
Tag Archives: aivokasvain
Viimeinkin hyppäsin!
”En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen minkä sydän on tiennyt kauan. Tää mun pakoni loppuun juostu on..” Niin. On tai ei, mutta nyt minä kuitenkin viimein hyppäsin. Uskalsin astua tuntemattomaan. Jännitti ihan pirusti ja jännittää edelleen. Enkä seuraavaa hetkeä voi millään ennustaa. Paitsi ehkä sen, että kivoja asioita tapahtuu. Sellaistahan …
Huojennuksia hormonihirviölle
Päällimmäisenä tunteena tällä viikolla lienee seilannut huojennus ja helpotus. Asiat alkavat ehkä pikkuhiljaa selkiytymään. Riiviön tilanne eskarissa on rauhoittunut huomattavasti. Tästä olen todella kiitollinen henkilökunnalla ja toisille vanhemmille, että tilanteeseen puututtiin napakasti ja suunta saatiin käännettyä. Lapset leikkivät jälleen sovussa yhdessä ja takapakitkin ollaan melkein saatu selätettyä. Eihän tilanteet tietenkään sormia napsauttamalla muutu, mutta suunta …
Taas aika on…
Enemmän sääntö kuin poikkeus, että jossain vaiheessa syksyä iskee tämä tuttu koteloitumisen tarve. Tulee tunne, että on käperryttävä hieman itseensä. On selkiytettävä ajatuksia. Ja niitä tuntuu totisesti olevan. Päässäni ja sydämessäni käy valtava myllerrys kun ajatukset pyörivät valtoimenaan, enkä oikein kykene tarttumaan mihinkään. Niin moni asia on avoinna ja odottaa edes jotain vastauksia. Suuntaa jota …
Oikeus turvalliseen oppimisympäristöön!
Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut miettimään entistäkin tarkemmin ja syvemmin tätä koko ajan syvemmälle suohon uppoavaa yhteiskuntaamme. Jotenkin tuntuu, että nyt yritetään pelastaa kaikki, jopa ne jotka eivät pelastamista tarvitse. Yritetään pelastaa kaikki, kirjaimellisesti, ja vielä ilman resursseja. Kuka ja miten päätökset on tehty? Ei voi kuin ihmetellä. Ensiksi tämä oikeus päivähoitoon joka nykyisellään on …
Rajat ovat Rakkautta
Meidän syksy on alkanut alavireisesti. Olemme kohdanneet surua ja vastoinkäymisiä. Mutta onneksi myös onnistumisen tunteita kun Riiviön eskari lähti rullaamaan kaikista aikaisemmista ongelmista huolimatta todella hyvin. Ja tietenkin suuri asia oli, että oma kontrollini oli puhdas ja kuntoutukset alkavat ehkä viimeinkin rullaamaan. Riiviö viihtyi ja oli innoissaan uusista asioista, oppimisesta ja kavereista. Varsinkin yksi uusi …
Uskallanko sittenkään?
Niin monta kertaa olen sanonut ja kirjoittanutkin siitä kuinka hetkeen pitäsi tarttua. Pelotta elää elämäänsä, nauttia siitä ja olla onnellinen. Niin. Vaikka kirjoitan ja sanon noin, niin elänkö kuitenkaan itse niin? Havahduin jälleen kuoleman äärellä ajattelemaan tätä syvemmin. Ehkä kuitenkin pidän edelleen sen käsijarrun pohjassa, en uskalla päästää irti ja antaa vain rullata eteenpäin. Pelkään …
Mitä sitten teen?
Mitä on olla herkkä, erityisherkkä? Tuntea ja kokea asioita ihan eri tavalla kuin moni muu? Tuntea syvemmin? Havannoida enemmän? Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta jotenkin nyt kun kokoilen elämäni palasia, tuntuu tärkeältä tarkastella tätä ominaisuutta tarkemmin. Ehkä tarvitsen nämä ajatukset paperille, jotta saan sen jäsenneltyä mieleeni. Sovitettua sanoiksi jotka sopivat sisimpään. Ymmärsin vasta pari …
Suru
Tyhjää, pimeää, usvaista. Sitä ovat viime päivät olleet. Mummuni nukkui reilu viikko sitten pois. Ymmärrys alkaa viimein vyörymään päälle. Viime viikko oli kiireinen kun Riiviön eskari ja omat lääkäri- ja terapiakäynnit starttasivat jälleen. Nyt kun arki alkaa tasoittumaan ja pystyn pysähtymään, niin nyt surulla on aikaa. Ja surulle on aikaa. Suru raastaa ja repii, se …
Kalvavat tunnot
Aina aika ajoin minut valtaa inhottava tunne tai ajatus siitä, että luulen muiden ajattelevan etten tee tarpeeksi. Koti ei ole tarpeeksi siivottu, ruoka on liikaa eineksiä ja lapsella on aivan liikaa ruutuaikaa ja olen liian kärttyinen ja sanova. Tuo tunne tulee enää onneksi vain harvoin. Ja tiedän että se vierailee myös muilla. En ole ainoa …
Maamu Johanna 