Nyt on ollut sellaista hulinaa ja rytinää, että ei todellakaan ole ollut aikaa eikä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Tai välillä ei edes sellaiseen, mitä olisi pitänyt aikaiseksi saada.
Edes koteloituminen ei ole onnistunut tässä kaiken touhun keskellä. Saatikka sitten, että olisi saanut luotua jotain lähelläkään järkevää olevaa tekstiä. Tai no tiedä sitten, onko ne nyt yleensäkään niin kovin järkeviä. :’D Mutta voimia ei kyllä todellakaan ole ollut ylimääräisiä.
Tiesin, että arki ja opintojen aloittaminen veisivät varmasti voimavaroja, mutta tuo tahti on todella tappava, jolla kursseja tahkoamme lävitse. Tärkeitä asioita, joita itse pitäisi oleellisena jokaisen hyvän hoitajan sisäistää. Tuntuu, että moni asia jää ainoastaan pinnan raapaisuksi ja itsellä haltuun otettavaksi.
Eikä arkea varmastikaan helpota molemmilla alkaneet neuropsykologiset testit. Tosin ne tuovat helpotusta elämään, mutta on raskasta kaivaa menneisyyttä jälleen kerran. Ja toisaalta, on todella ristiriitaista ymmärtää, kuinka moni asia on ADHD:n oire. Ja kuinka erilaista elämä olisi voinut olla, jos testit olisi tehty jo lapsuudessa. Tai jos edes ymmärrystä erilaisuuteen olisi silloin ollut.
Liian pitkään kaikki on yritetty työntää tuohon samaan muottiin. On ollut vain lahjakkaita tai laiskoja ja tyhmiä lapsia, joista on kasvanut samanmoisia aikuisia.
No, odotetaan nyt ensin tutkimukset loppuun ja katsotaan vaikka sitten tuntemuksia uudelleen. Jo tämä aika on ollut kyllä todella silmiä avaavaa, ja tuonut jollain tapaa lohtuakin elämään.
Tänään olen kuitenkin saanut jo paljon aikaiseksi, vaikka eilen illalla tuntui, että flunssa puskee päälle. Aamulla ajattelin, että laiskottelen vaan. En tee yhtään mitään, mikä ei kiinnosta. Mutta niin vaan olen hieman siivoillut, viimein saanut aikaiseksi leikattua tomaatin pois parvekkeelta ja kummitytön keinun entisöintikin on nyt viimein aloitettu, ennen kuin viimeinenkin luonnonvalo katoaa syksyn hiipiessä talveen.
Ja nyt sitten kirjoitan vihdoin ja viimein uutta tekstiäkin. 😀 Hurja on tahti! Kohta onneksi pääsee saunaan rauhoittumaan ja sitten kohta onkin jo aika pistää pää tyynyyn, ja elpyä yön yli.
No joo, oletteko muuten huomanneet, että tämä syksy on ollut aikamoista muutosta? Monella tuntuu tapahtuvan nyt aika isojakin asioita. Ja suuria oivalluksia tulee useampiakin. Jännä nähdä, mitä kaikkea tulevat hetket vielä mukanaan tuovatkaan.
Itsellä olisi alkamassa vielä työharjoittelukin parin viikon päästä. Jännittää kyllä melkoisesti. En ole vielä saanut omaa ohjaajani kiinni, jotta olisi saanut keskusteltua näistä ongelmista ja rajoituksista, joita tekemiseeni kuitenkin vielä liittyy. Fysiikkahan ei ihan priimaa ole edelleenkään, eikä sitä varmasti enää koskaan tule täysin olemaankaan. Mutta nyt viime viikkojen aikana tässäkin asiassa ollaan edistytty, ja eilen fysioterapiassa olin todella hämmästynyt pystymisestäni. Ihmeitä siis sattuu, ihan koko ajan. Niin pieniä, kuin isompiakin. Ja ne kaikki on mahdollisia myös minulle. Ja ihan varmasti myös sinulle! ❤
En tiedä, sekavat ovat ajatukset. Ja odottavat. Jollain tapaa jotkin asiat ovat järjestäytyneet omassa mielessä. Vielä on liian aikaista ehkä avata niitä enempää. Tarvitsisi nyt todellakin sen koteloitumisen. Josko sitten syyslomalla olisi hetki tai toinenkin aikaa vain olla ja antaa ajatusten loksahdella oikeille paikoilleen. Näin ainakin kovasti toivon. Maalle olisi ainakin ajatus suunnata, sillä olisihan serkuksille jälleen halloweenit järjestettävä. Ja ainahan maalla on tilaa enemmän hengittää, ja ehkä pikakoteloitua. ^^
Nyt voisi olla oikea hetki pistää tämä teksti pakettiin. Oli jo pakko saada jotain aikaiseksi, ettei ihan mahdottomiin veny. Tosin vanhoista teksteistä olisi varmasti löytänyt tähänkin hetkeen oikeat sanat.
Mutta sen pidemmittä – Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 