Äitienpäivä

Se herättää suuria tunteita ja joka puolelta on luettavissa ja kuultavissa tarinoita äitiydestä. Nyt edeltävänä lauantaina vietetään lapsetonta lauantaita. Niin monessa paikassa olen törmännyt siihen, kuinka puhutaan parien lapsettomuudesta. Mutta missään ei oikeastaan ole keskustelua tai tarinaa siitä, millaista on haluta lasta yksin. Tiedän, että meitä on monta. Ja monelle on jo kova paikka se, että sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Ja sitten vielä tyhjä syli.

Itse olen pienestä lapsesta saakka tiennyt, että tahdon äidiksi. Haaveilin suurperheestä. Mutta omassa tähänastisessa elämässä ei ole unelmat toteutuneet niin kuin ne olivat sydämessä. Lapsen kuitenkin sain ja tämä on suurin lahja, jonka olen koskaan elämässäni saanut.

Olen pohtinut asiaa aikaisemminkin ja kirjoittanut siitä, kuinka minulla on ollut jo varhaisesta nuoruudesta selvillä, että lapsien saaminen ei ehkä onnistuisi noin vain. Ensinnäkään, en ole koskaan elämässä pitänyt mitään itsestään selvänä. Olen jo lapsesta saakka kohdannut menetyksiä, eikä tie ole aina ollut ihan ruusuinen. Parisuhteet kariutuivat ja olivat pääosin onnettomia. Ikää karttui ja uusia ongelmia terveydellisesti selvisi. Lääkäri kertoi minulle suoraan, että raskautumiseni ilman hoitoja olisi haastavaa, tuskin onnistuisi jos edes hoidoilla. Olin tämän asian mielessäni jo käsitellyt. Toivo kuitenkin eli koko ajan.

Sitten kun oikeaa ei vain löytynyt, aloin miettimään muitakin vaihtoehtoja. Hoidot ja niiden hinta kummitteli mielessäni. Ja se, että olin yksinäinen nainen, kuinka hoitoihin edes suhtauduttaisiin. Nykyäänhän nämä ovat jo mahdollisia kunnallisellakin puolella, mutta tuolloin kun asiaa kävin mielessäni lävitse, ei ollut ihan niin yksiselitteinen tämäkään asia.

Pohdin useita asioita ja vaihtoehtoja. Tuona eräänä keväänä sitten myönsin itselleni ääneen, että ehkä minusta ei koskaan tule äitiä. On mietittävä muita sisältöjä elämään, kuin perhe ja lapsi. Olin pitkään surullinen asian myöntämisestä.

Tuli kesä ja mahanpohjassa oleva kipinä vei minua seikkailuista toisiin. Kummalliset tapahtumasarjat jatkuivat lähestyvää syksyä kohden. Olin hämilläni joistakin asioista, mutta elin täyttä elämää. Ja sitten saapui syksy. Ja olin raskaana.

En voinut uskoa tuota kahta viivaa, joita tikussa tuijotin. Ne ilmestyivät heti saman tien ja loistivat todella voimakkaan punaisina. Tunteet olivat todella ristiriitaisia. Tietenkin halusin äidiksi, eihän se tunne ollut mihinkään kadonnut, vaikka myönsinkin, että ehkä se osa ei ole minua varten. Ristiriitaiset tunteet myrskysivät sisälläni. Tulisin äidiksi, sittenkin. Ja tulisin äidiksi yksinäni. Kyllä isä tiesi, mutta hänen ratkaisunsa oli ottaa etäisyyttä. Parisuhdetta en koskaan edes ajatellut, se ei oikeastaan edes ollut vaihtoehto. Niin eri tilanteissa elämämme olivat.

En ollut huolissani, sillä tiesin, että pärjään kyllä. Lapsi on kuitenkin suurin lahja, jonka olisin voinut koskaan saada. En edelleenkään tunne katkeruutta siitä, että olen tämän polun tähän saakka itsekseni taivaltanut. Meillä puhutaan kyllä isästä, useinkin.

Mutta äitiyteen. Siellä se suurin ihmeeni nyt pelaa Nintendolla sadepäivän ajankuluksi ja pulputtaa taukoamatta. Olemme tehokaksikko, superminiyksikkö ja meillä on tähän hetkeen kaikki mitä tarvitsemme. Sateen hellittäessä lähdemme kauppaan ostamaan huomiselle äitienpäivälle herkut. Olemme yhdessä suunnitelleet, mitä teemme ja kuinka toimimme. 😀

Ja niin, kuinka tärkeää olisi muistaa, että perheitä on erilaisia. Ja myös yksinäinen ihminen voi haluta lapsen, oman pienen perheen. Silloin surua ja kipua joutuu kantamaan yksin, ei ole kumppania tukemassa vaikeina hetkinä.

Ne kysymykset, että” koskas teille tulee vauvoja ja montako teillä jo on?” voivat olla todella raskaita. Ei lapsia tehdä, he ovat lahja! ❤

Kiitollisin ja hieman haikein mielin tätä nyt kirjoittelen ja mielessäni laitan sinulle paljon voimaa ja rakkautta. Elämän polut ovat outoja. Välillä ne vievät kummallisille sivupoluille ja välillä tuovat täysin yllättäviä asioita elämäämme. Myös vaikeita ja sellaisia joista ei ehkä selviäkään.

Toivoa, sitä sinulle kuitenkin lähetän. ❤

Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤