Vihdoin alkaa olemaan energiaa, että jos vaikka saisi muutaman rivin irroitettua paperille asti. Viimeiset viikot ja koko tämä vuosi on ollut yhtä suurta hulinaa. Muutoksia muutoksien perään. Uusia asioita ja uusia ovia avautuu nyt hurjaa vauhtia. On ollut ihana palata hetkittäin siihen vanhaan niin sanottuun normaaliin elämään ennen sairastumista. Niin kauan on kulunut vain kipujen ja väsymyksen kourissa, että tuo tunne jonka päivien enenevä valo tuntuu tuovan mukanaan saa minut muistamaan miltä tuntuu elää, ihan oikeasti elää eikä vain sanoa elävänsä.
Viime viikko oli hulppea. Pääsimme Riiviön kanssa viettämään talvilomaa Kalajoelle. Ja kylläpä se tulikin meille tarpeeseen. Syksy ja talvi on ollut erittäin raskas. Se on nostanut paljon menneiden aikojen kipuja pintaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Menetykset ovat olleet raskaita. Monenlaisia ongelmia ja vaikeuksia on ollut riittämiin. Eli todellakin loma tuli tarpeeseen. Pääsimme nauttimaan tästä elämyksestä Hyvinvointilomien kautta. On mahtavaa elää tällaisessa maassa, jossa tämä on mahdollista! Sanat eivät riitä kertomaan kuinka kiitollinen olen tästä lahjasta.
Pääsimme polskimaan joka päivä kylpylän tyrskyissä ja sisäleikkipuisto oli tietenkin kovassa käytössä! Myös mahtava Meriluontokeskus tarjosi tietoa ja huvia. Puhumattakaan siitä voimaannuttavasta luonnosta mistä nautimme päivittäin. Ohjelmaa oli jokaiselle päivällä, vaikkakin meillä jäi osallistumatta suurimpaan osaan ohjatusta toiminnasta. Tai nyt kun jälkeenpäin miettii, niin kävimmehän me leffassa, Superparkissa, infoissa ja vesipeuhussa nyt ainakin. Että kait kuitenkin ihan hyvin yhdelle lomalle. Ja Riiviö oli yhtenä päivänä muksuparkissa, jossa oli kuulemma hurjan hauskaa. Itse pääsin parin tunnin ajaksi nauttimaan luonnosta ja hetken hiljaisuudesta. Tuli tarpeeseen sekin! :’D
Kokonaisuudessaan loma oli täyttä plussaa. Oli aivan mielettömän mahtavaa saada vain olla viisi päivää, ei huolta siivouksesta, pyykistä tai ruoasta. Vain nauttimista olosta ja maisemista. Rauhassa keskittymistä yhdessä oloon.
Vaikka tämmöinen loma meneekin lapsen ehdoilla ja itse tarvitsisi lomalta palaamis loman 😀 niin parin päivän huokaisun jälkeen tunnen kuinka loma on oikeasti tehnyt tehtävänsä. Olo on kuitenkin virkeä ja levännyt. Kyllä ihminen kaipaa välillä muutakin ympäristöä kuin kotiseinät ja sama arkinen puurtaminen. Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta tällä hetkellä tällaiseen lomaan, ilman järjestöjä jotka näitä järjestää. Että jos sinusta vähääkään tuntuu, että loma tekisi sinullekin hyvää, käy tutustumassa järjestöihin. Haku Hyvinvointilomille ainakin oli hyvin yksinkertainen ja helppo. Aina kannattaa edes yrittää, ei se mitään ota jos ei annakaan.
Maanantaina meillä alkoi sitten arki heti ihan tosissaan, kun minulla starttasivat opinnot. Huh, kylläpä se jännittikin! Todellinen paluu pikkuhiljaa normaaliin elämään. Nyt vain jännittää, että kestääkö kroppa jo viimein tämän kaiken. Istuminen ainakin on myrkkyä, mutta jospa nämä kaikki saisi nyt toimimaan. Lähdin siis nyt alkuun syventämään jo olemassa olevaa ammattitaitoa mielenterveys- ja päihdetyön opinnoilla. Ehkä tätä kautta olisi helpompi palata myös työelämään noinkin pitkän tauon jälkeen.
No, hetki kerrallaan. Ei mitään hätää eikä kiirettä. Maailma on valmis, minäkin ehkä – tai ainakin kohta. Ihan valmis olen kuitenkin itselleen elämälle. Tätä on ollut niin ikävä. Enkä ole edes ymmärtänyt kuinka lujasti olen ollut siinä sairaus- ja kipukuplassa.
Kevät tuo auringon, valon ja ehkä jotain uuttakin. Niitä kohti astelen avoimin ja rohkein mielin. Niin kauan on mennyt pimeässä, että käännän kasvoni aurinkoon onnellisin mielin ja annan sen maalata muutaman uuden pisaman kasvoilleni.
Nämäpä olivat lomaviikon aatokset. Vielä on yksi suuri vastoinkäyminen edessä. Siitä en edes nyt pysty kertomaan , mutta jos pystyt niin laita lämmin ajatus ja voimia. Niitä taas tarvittaisiin! ❤
Luotan ja uskon siihen, että kaikki menee hyvin.
Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 