Päällimmäisenä tunteena tällä viikolla lienee seilannut huojennus ja helpotus. Asiat alkavat ehkä pikkuhiljaa selkiytymään.
Riiviön tilanne eskarissa on rauhoittunut huomattavasti. Tästä olen todella kiitollinen henkilökunnalla ja toisille vanhemmille, että tilanteeseen puututtiin napakasti ja suunta saatiin käännettyä. Lapset leikkivät jälleen sovussa yhdessä ja takapakitkin ollaan melkein saatu selätettyä. Eihän tilanteet tietenkään sormia napsauttamalla muutu, mutta suunta on todellakin oikea. Toki turnausväsymys alkaa puskemaan jo lävitse ja loma tulisi totisesti jo tarpeeseen.
Syyslomahan oli juuri, mutta kun sen sairastaa ei sitä oikein lomaksi voi kutsua. Viikot kyllä menevät hurjalla vaihdilla eteenpäin ja kohtahan sitä ollaan jo joulussa – ja sitten keväässä! Ja jälleen ollaan uusian alkujen ja asioiden edessä.
Siirtymä koulumaailmaan sujunee ainakin toivon mukaan pehmeästi, kun esikoulu siirtyi jo koulun tiloihin. Henkilökunta on tietenkin edelleen tuttua päiväkodin henkilökuntaa, eli todella pehmeä siirtymä. Näin ollen aikuiset ja lapsetkin suurimmaksi osaksi olivat tuttuja eskariin siirtyessä, ja samalla tulevan koulun tilat tulevat tutuksi jo tuttujen aikuisten opastuksella.
Oma terveydentila on kränkännyt koko syksyn. Mummun kuolema sai kropan jumiutumaan jälleen. Stressitasot eivät ota laskeakseen. Verenpaineet ja leposyke huitelevat pilvissä ja mitatessa voin nähdä selkeän yhteyden stressiin ja vaikeampiin hetkiin. Sain Propral-reseptin mielenterveyspuolelta ja iltaisella lääkeannoksella olen saanut leposykkeen laskemaan reilulla kymmenellä. Odotan kuitenkin tk-lääkärin yhteydenottoa, että mitä hän nyt sitten suosittelee hoidoksi nähtyään kaikkien kokeiden tulokset.
Ovulaatio saa nykyään myös kropan jumittamaan viikoksi. Paino jymähtää, eikä kaloreita kulu. Sen jälkeen kun hormonitoiminta alkoi jälleen toimia raskauden jälkeen, on ovulaatio tuottanut ongelmia. Kipuja, jumitusta ja vuotoa. Tämä on syy jonka vuoksi hakeuduin tk-lääkärin vastaanotolle, tai lähinnä hormonaaliset ongelmat.
Sairastan muun lisäksi pcos:ää joka tuottaa omat ongelmansa. Ja nyt hankalat ovulaatiovaivat ja lisäksi pms, niin ei kovin montaa niin sanottua normaalia päivää kerkeä nauttimaan. Hormonihirviö siis suurimman osan kuusta. En haluaisi kuitenkaan aloittaa mitään hormonihoitoa jatkuvan pillerin popsimisen muodossa, mutta ilmeisesti muuta hoitoa näihin ongelmiin ei nyt ole. Lääkäri tosin mietti keltarauhashormonia kuuriluontoisesti, mutta aikoi näistä vielä kollegoiden kanssa keskustella. Onko sinulla kokemusta joko keltarauhashormoneista tai vastaavista ongelmista? Mielelläni kuulisin mikä sinulla on auttanut ongelmiin? ❤
Niiin, ja koko rangan magneetissahan löytyi ainoastaan pullistuma lannerangasta joka painaa selkäytimeen. Oli myös kulumaa ja sen sellaista pientä vikaa, mutta mitään mikä selittäsi ongelmia ei löytynyt. Toisin sanoen mitään pysyvää vikaa ei pitäisi olla.
Sain myös tänään ilmoituksen, että pääsen psykofyysiseen kuntoutukseen. Ja tätä odotan todella innoissani! Kipu on saanut kroppanu rutistumaan kasaan. Olen opetellut hengittämään uudelleen. Puristan edelleen käsiäni nyrkkiin ja hampaita yhteen. Kipu on jättänyt jälkensä, mutta toivon todella että tästä uudesta kuntoutuksesta saan näihin apua.
Uutta selkäkuntoutustakin pitäisi olla tulossa, kun nyt saan ensin ajan jälleen fysiatrian polille. Eli paljon on uutta asiaa tuloillaan ja aluillaan. Ammatillinenkuntoutus me päätettiin yhdessä ohjaajan kanssa pistää tauolle. On järkevämpää keskittyä nyt hoitamaan kroppaa ja mieltä kuntoon ja kokeilla työelämää vasta sitten kun on varmuutta että siivet kantavat ja voimia riittää myös Riiviölle. Arki ja siinä jaksaminen on kuitenkin meillä nyt se tärkein asia.
Hetki kerrallaan – näin mennään edelleen. Ja miksipä ei, ei ole huono ohjenuora ollenkaan ❤
Näillä viikonloppua ja uusia tuulia kohden. Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 