Hyppään!

Minkä ahaa-elämyksen koinkaan tässä yksi ilta vessassa! 😀 Olen hokenut jo iät ja ajat hetkessä elämisestä ja joka päivä ymmärrän sen paremmin.

Nyt ymmärsin sen jälleen uudella tasolla. Olen jo pitkään miettinyt suhteita ja parisuhteita, omia ja muiden. Omaa haluttomuuttanikin olla suhteessa.

Ja nyt ymmärsin – ei minun tarvitse ajatella sitä suhdetta valmiiksi hautaan saakka, ei edes ensi viikkoon. Ei minun tarvitse jossitella yhtään mitään, ei ikäeroa, ei koulutusta, ei silmien väriä. Hyppään ja katson hetki kerrallaan. Jos ei ole hyvä olla, jommalla kummalla, niin sitten niin ei ollut tarkoitettu. Mutta hyppään kuitenkin. Enhän minä siinä mitään menetä. Jos en hyppää, niin silloin voin menettää ainakin pienen seikkailun.

En edes muistanut miltä tuntuu tuo kiva pieni kipunointi vatsan pohjassa, odotus ja jännitys. Hymy, virnistys – kun katseesta pystyy lukemaan ajatuksen. Ja se ajatus on sama kuin omasi.

Siltikin tunne tiedosta, että on vain tämä hetki ja vain sillä on merkitystä. Toistaalta surullinen, mutta toisaalta taas niin vapauttava, onnellistava. Ei minun tarvitsekaan tietää, ei tarvitse olla varma.

Ymmärrän, että oma ajatusmaailmani voi poiketa paljonkin omastasi. Pääkoppani ei toimi kovinkaan yksiselitteisesti ja erityisherkkyyden vuoksi koen asiat jotenkin ilmeisesti syvemmin ja tarkemmin kuin moni muu.

Näiden asioiden ymmärtäminen on ollut erittäin vapauttavaa ja se on helpottanut elämääni todella paljon. Enää ei tarvitse ihmetellä, vaan nyt tiedän etteivät kaikki koe asioita näin ja siksi olen jollain tavalla erilainen, ajattelen ja koen asioita eri tavalla.

Huomisestahan meistä ei kukaan voi tietää. Pitäisi siis uskaltaa elää, hypätä siihen tunteeseen ja elää se hetki. Tiedän, että osittain minua on jarrutellut jotkin aiemmin tuntemani suuret tunteet. En tiedä niistä, enkä voi ennustaa niiden tulevaisuutta, vaikka vahva tunne olisikin.

Viime yönä alitajunta heitti heti muistutuksen yhdestä todella vahvasta tunteesta, mutta aioin siltikin katsoa tämän uuden sivun ihan rauhassa.

Se vahvistaa ajatustani siitä, että se vaivaava kortti on vielä katsottava. Mutta sen aika ei ole ihan vielä. En vaan enää jää sohvan nurkkaan odottamaan ja ihmettelemään, vaan ehkä nautin elämästä tässä välissä. Ja eihän sitä koskaan tiedä… Niin hyvässä kuin pahassa, elämällä on tapana yllättää.

En tiedä kuinka valtaväestö asian kokee? Onko hyppääminen ja hetkeen asettuminen helpompaa? Minä koen, että tämä oli itselle suuri oivallus ja varmasti helpottaa elämääni jollain tasolla.

Palaan vielä hetkeksi siihen vahvaan tunteeseen. Minulla on työn alla kirjoitus kaksoisliekistä. Aihe kiehtoo minua, ja olen varma että olen tavannut omani… Tämä juuri saa minut yleensä pysähtymään ja jarruttelemaan. Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksistasi? Joko omista tai jostain jonka olet kuullut? Uskotko, että näitä tällaisia kaksoisliekkejä on olemassa?

Mielenkiintoisia asioita, todella! Ja tämän oman heräämiseni asiaan halusin jakaa teillekin. ^^ Näilläpä on hyvä jatkaa viikkoa vielä muutama päivä. ❤

Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤