Nyt on kyllä jo pakko purnata ja avautua minunkin! Joka paikasta saa kuulla kuinka on mitta täynnä ja pinna kireällä koronan ja rajoitusten vuoksi.
Itsellä on suhteellisen helposti mennyt, tähän asti. Tai no, helposti ja helposti… Olen ottanut asenteen, ettei tässä nyt oikein muutakaan voi. Ei ole muuta vaihtoehtoa kun katsoa päivä kerrallaa.
Tämän opin kantapään kautta kun sairastuin. Ei voi tapella vastaan, on vain elettävä päivä kerrallaan ja katsottava mitä huominen tuo tullessaan.
Kaikki, aivan kaikki suunnitelmani vapaasta illasta ovat kariutuneet tänä koronavuonna. Edellinen vapaa ilta on ollut noin puolitoista vuotta sitten.
Päiväkoti on nyt kuitenkin onneksi ollut syksystä asti auki, mutta sieltäkin on pienimmänkin oireen vuoksi tietenkin oltava poissa, eli totta kai poissaoloja tulee. Näin olen kuitenkin päässyt hoitamaan edes lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä, sekä muita juoksevia asioita.
En ole mielelläni ottanut Riiviötä mukaani minnekään, mihin ei ole aivan pakko. Koska ei vain voi olla taudista ja tartunnoista, taikka jälkiseuraamuksista ihan varma.
Minulle on napsahtanut jo niitä harvinaisia ja huonoja juttuja kohdalle ihan riittävästi! Enää en jaksaisi sairastaa mitään ylimääräistä.
Raskasta on ollut, on todellakin! Vieraita, eikä apuja ei ole erityisemmin ollut. On vain arki. Minä ja Riiviö.
Viime keväänä, kun sulut iskivät päälle pahiten ja päiväkotikin jäi pois, niin silloin otin sen loman kannalta. Kävimme paljon lähimetsissä ja ulkoilimme muutenkin todella runsaasti. Mutta kiersimme jopa leikkipuistot, koska viruksesta ja sen tarttuvuudesta ei ollut juurikaan tietoa.
Olimme pääasiallisesti vain kahdestaan. Ja olemme edelleen. Nyt meidän pohjoisen talvilomakin peruuntuu, tai lomaviikko on, mutta kaikki paikat on kiinni. Joten eihän sitä sitten oikein voi kun jatkaa samalla lähimetsälinjalla…
Tämä on minun mielestäni aivan uskomatonta, että kuinka hitossa on taas ajateltu, vai onko ajateltu ollenkaan ja jos on, niin mitä?
Päätös tehdään etelän lomien ollessa noin puolessa. Sanotaan, että tilanne on vakava, kuten onkin. Mutta siltikin annetaan lomien ja reissaamisen vielä jatkua puolitoista viikkoa. Anteeksi mitä? Jos tilanne on näin vakava, niin eikö rajoitukset pitäisi ottaa käyttöön samantien? Tai ainakin mahdollisimman pian? Nyt jää vain tunne, että päättäjät siirtävät vastuun rajoitusten aloittamisesta alueille itselleen. Eli nyt olisi ammuttava sitten itseään jalkaan? Sanoisinko, että suht munatonta hommaa nyt päättäjiltä!
On nähty etteivät suositukset toimi. Ihmiset ovat puutuneet, osa ei edes välitä. Olisiko pitänyt siis ottaa järeämmät aseet käyttöön? Olisiko pitänyt ennakoida lomat? Ei kai tämä nyt kenellekään yllätyksenä tule?!
Jos rajoitukset olisivat tulleet jo ennen lomia, niin suuremmalla todennäköisyydellä olisimme edelleen samassa tilanteessa, eli suht lähellä perustasoa. Olisin voinut siis tehdä edes jotain tällä omalla seudulla, käyttää oman kylän palveluita. No, ennustaahan en voi, mutta luulisin kuitenkin, että aika pitkälle näin olisi ollut.
Kyllä, minua suututtaa ihan kunnolla! Myös minä olen väsynyt ja kyllätynyt tähän tilanteeseen. Ja kyllä, olisin todellakin ollut jo viikonloppuvapaan tarpeessa.
Olin niin iloinen ja onnellinen tuosta tulevasta pienestä irtiotosta arkeen. Oli jotain kivaa mitä odottaa. Jotain mitä suunnitella. Jotain muuta kuin lapsiarkea ja koronaa. Jotain muuta kuin yksinään vastuun kantaminen ihan kaikesta. Kyllä, todellakin olisin sen jo tarvinnut.
Nyt kun suunnitelmat ovat jälleen kerran romuttuneet eikä uusiakaan oikeastaan uskalla alkaa tekemään, ennen kuin näkee tilanteen kehittymisen. Niin ei ehkä voi muuta kuin unelmoida…
Onneksi näin voi sentään tehdä, eikä kukaan voi näitä ajatuksia minulta viedä! Voi unelmoida mitä kaikkea voikaan tehdä kun tämä tilanne viimeinkin sen sallii. Voi unelmoida jo kesästä, se ainakin saapuu kohta jätskikojuineen ja ötököineen! ^^ ❤
Kevään merkkejä voi nähdä jo – vesi tippuu räystäältä ja linnut ovat ottaneet uuden tyylin sirkutukseensa.
Vaikka olen todella väsynyt, suuttunut ja kyllästynyt, niin toivo paremmasta kytee vielä. Paremmat ajat odottavat jo nurkalla – kesän tavoin. Vielä sitä ei voi nähdä, mutta yhtä lailla, siellä se jossain horisontissa siintää. ❤ Näinhän sen täytyy olla!
Tätä ennen kuitenkin – Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 