Anteeksi

Ja rakastan. Ovatko ne vaikeimmat sanat lausua läheisillemme?

Viimeistään näin ystävänpäivänä sitä pysähtyy miettimään läheisten tärkeyttä elämässä. Omaa perhettä ja tärkeiksi muodostuneita ihmissuhteita.

Aina läheisiään ei osaa arvostaa. Unohtaa kuinka olla ystävä. Ehkä niihin lähimpiin on vain kaikista helpoin purkaa omaa huonoa oloa ja turhautuneisuuttaan.

Mutta aina pitäisi pystyä myös pyytämään anteeksi. Myöntämään, että on ehkä toiminut ja käyttäytynyt huonosti. Me kaikki teemme virheitä. Ei meistä yksikään ole täydellinen. Aina vain ei ehkä huomaa, että onkin käyttäytynyt todella huonosti.

Siksi meidän jokaisen olisi hyvä pysähtyä välillä ja miettiä missä ollaan menossa. Kuinka oma elämä voi? Kuinka sinä itse voit? Miksi voit huonosti? Mitä voisit muuttaa? Miksi voit hyvin? Mitä elämässä pitäisi tehdä toisin? Oletko tyytyväinen elämääsi? Oletko onnellinen?

Olemme täällä niin kevyesti kiinni, että on suorastaan typeryyttä tuhlata kallisarvoisia hetkiä ilkeyteen ja negatiivisuuteen. Toki saa ja pitääkin olla erilaisia tunteita. Mutta ainainen negaatio satuttaa vain sinua ja läheisiäsi, varsinkin jos puramme pahaa oloamme rakkaimpiimme.

Ei kukaan jaksa ikuisuutta kuunnella äksyilyä ja ikävyyksiä. Meillä kun on yleensä vara valita seuramme. Vaikka kuinka olisi toiselle tärkeä, niin rajansa on kaikkien sietämisellä ja jaksamisella. Ei edes rakkaimpien, ja varsinkaan heidän tulisi kärsiä huonosta kohtelusta.

Silloin kun pysähtyy miettimään elämää, voisi samalla ajatella vanhan tavan mukaan: kuinka minä suhtautuisin jos saisin vastaavaa kohtelua osakseni? Kuinka kauan jaksaisin? Kuinka se vaikuttaisi minuun?

Meillä kaikilla on välillä syytä katsoa peiliin. Kiireessä, stressin keskellä ja väsyneenä nämä asiat unohtuvat helposti. Ja kun siihen lisää kivun ja sairauden, on välillä lähes mahdoton olla aurinkoinen. Tiedän, olen sen kokenut.

Kun olet keskustellut itsesi kanssa, keskustele myös läheistesi kanssa. Tiedän, ei ole helppoa. Ja tässä on tosiaan vielä työstettävää itselläkin, mutta pienin askelin. Kerro mikä mättää. Pyydä anteeksi jos tarvitsee. Kerro että rakastat, että läheisesi ovat tärkeitä.

Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin onnellisuus. Tähän johtopäätökseen minä olen tullut.

Minut tekevät onnelliseksi Riiviö ja rakkaat ympärilläni – osa lähempänä ja osa taas kauempana, mutta yhtäkaikki sydämessäni. ❤ Kivuttomat päivät ovat aina plussaa ja vähentävät kiukkua ja omaa stressiä.

Meillä kiukutellaan ja rakastetaan. Tunteet ovat suuria, olivatpa ne sitten mitä muotoa hyvänsä! ❤ Meillä myös pyydetään anteeksi. Nämä ovatkin ne tärkeimmät, joista olen myös aikasemminkin kirjoittanut. Kerro että rakastat ja pyydä anteeksi tarvittaessa. Nämä on asiat jotka olisin halunnut viimeisenä kertoa läheisilleni, jos en olisikaan enää kotiin palannut. Ja kukaanhan meistä ei voi kertoa päiviensä lukua, siksi nuo pienet sanat ovatkin joka päivä tärkeitä.

Tämmöisiä ajatuksia tämä ystävänpäivä minussa on herättänyt. Olo on jotenkin haikea, kun tiedän että maailmassa ja lähelläkin on niin paljon surullisia asioita. On ongelmia, vaikeutta ja sairautta. Asioita joihin emme voi vaikuttaa ja asioita joihin voimme vaikuttaa.

Pysähdypä siis vaikka illalla hetkeksi ennen nukkumaan menoa, ja mieti elämääsi. Mitä tekisit toisin? Vai onko kaikki jo nyt hyvin?

Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤