Tiiättekö sen tunteen kun väsyttää niin paljon, että mikään uni ei tunnu auttavan?
Mulla tietenkin nyt useamman asian summa tämä väsymys.
On kaks kuntoutusta päällekkäin, jotka molemmat suht uusia asioita. Terapiassa on muun muassa sellainen hetki, että ei tiedä kuinka jatketaan. Riiviön uhma tais samalla vaihtua heti seuraavaan, tai no olihan tuossa melkein kuukausi tai kaks seesteisempää.
Sitten vielä muita asioita tähän päälle kuormittamaan, joita en nyt vielä halua, enkä viitsi avata. Mutta isompia asioita elämässä, jotka saa taas miettimään myös sitä kuinka aikansa täällä käyttää.
Ja muutenki taitaa olla se aika, ku väsyttää ihan kaikkein eniten. Joulusta ja viime vuodesta on just sevitty, ollaan niin sanotusti uuden edessä. Ja kyllähän nyt koko maailma odottaa kuinka rokotteet alkavat toimimaan ja kuinka koronan kanssa jatketaan.
Itse ajattelen vain, että malttia nyt. Rokotukset rullaa, hitaasti mutta varmasti. Ihmisten pitäisi nyt hidastaa edes hetkeksi ja ottaa aikaa itselle.
Näin aion ainakin itse tehdä. Minulla on vahvasti sellainen tunne, että nyt vaan ollaan ja odotellaan, kypsytellään ihan rauhassa. Ja odotetaan myös tämän koronan rauhoittumista.
Samalla ladataan omia akkuja ja ajatuksia ❤
Kuntoutukset kuitenkin nappaavat aika suuren määrän energiaa tästä keväästä. Epätietoisuus oman osansa. Jossain välissä olisi kokeiltava myös työharjoittelua. Kun vaan tietäisi mitä ja mihin.
Kouluun haku olisi myös edessä. Edelliset pääsykokeet olen onnistunut sössimään (ensimmäisiin menin epähuomiossa lukematta (:D älä ees kysy) ja toisen tehtävät lähetin tuntia aikaisessa), mutta silti pääsy on jäänyt vain parista pisteestä kiinni. Ei siis hullummin aivovammaselle yksinhuoltajalle. ^^ Kiitos ja anteeksi tästä.
Katsotaanpa ihan rauhassa mitä huominen tuo ❤
Ajatukset kiertävät kehää ja sykkyröityvät mieleen. Varmastikin aika lailla vuosi sitten oli sama homma. Muutenkin keväästä on jotenkin vuosien saatossa tullut itselle se vaikein vuodenaika. Ehkä sama pätee tähänkin, kun muutoinkin jaksamiseen. Kun on liian kauan ollut vahva – ja kun on ollut pitkään pimeää, on vaikea kohdata taas valo ja olla vahva.
Ajatuksia on ihan hirvittävän vaikea saada kirjoitettua oikeaan muotoon, saada sanottua se asia mitä on ajatellut. Tai edes ymmärtää omia ajatuksiaan ja niiden kulkua. Siksi on siis hyvä koteloitua jälleen kerran aivan rauhassa.
Levollista tulevaa viikkoa – ja vuotta Sinulle! ❤
Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 