Ootteko muutes huomannu, kui ihanaa ja ihmeellistä elämä oikiasti on?
Kuinka sininen taivas voi olla, tai kuinka monta harmaan eri sävyä siihen voikaan mahtua? Kuinka vihreä on metsän puu ja sammalmatto pehmeä? Kuinka kauniisti linnut laulavat ja kuinka ihmeellisesti eläimet kommunikoivat keskenään? Miltä tuntuu sulava lumihiutale kasvoilla? Tai kuinka ihanan pehmeät ja hyvän tuoksuiset ovat sadevedellä pestyt hiukset? Tai suopursun huumava tuoksu hiljaisen tuulen humistessa suon laidan puissa?
Minä olen oppinut pysähtymään. Tai ainahan minä olen ihmetteliä ja tuumailija ollut – unelmoija. ❤ Mutta nyt olen vasta ymmärtänyt kuinka onnekas oikeasti olen. Minulla on ympärilläni ihania ihmisiä, niin lähellä, kuin kaukanakin. Minulla on lapsi, jota minun ei pitänyt saada, minulla on siis ikioma ja itse siemenestä kasvatettu ihme. Ja minä olen hengissä, elän ja hengitän! Vaikka toipuminen onkin hidasta, eivätkä kaikki päivät todellakaan ole helppoja, niin siltikin, täällä sitä roikutaan!
Tarvitsin kaiken sen myllytyksen, että sydämeni avautui ymmärtämään kaiken tämän. Tarvitsin kaiken sen, jotta nyt voisin olla tämä ihminen ja että minulla olisi kaikki nämä ihmiset elämässäni, jakamassa nämä ihmeelliset asiat. Ja kuka tietää, jos voisin olla avuksi myös jonkun toisen sydämen avaamisessa.
Pysähdy, avaa silmät ja korvat. Avaa kaikki aistit, äläkä unohda sydäntä! Kuuntele, näe, tuoksuttele ihan rauhassa. Tunne tuuli ihollasi, aurinko, tai sade. Miltä se oikeasti tuntuu?
Tiedän, ettei pysähtyminen ole aina helppoa. Eikä pieniä asioita välttämättä niin vain nähdä. Et sinä tarvitse aivokasvainta, että voit nämä asiat nähdä. Minut kuolema kuitenkin pysäytti, jouduin miettimään, että entä jos en enää tänne palaakkaan. Aivokalvontulehduksen ollessa pahimmillaan, en uskonut enää pääni nousevan sen perähuoneen viimeiseltä ikkunapaikalta. Niin vain taistelin ja päivien myötä aloin katselemaan jälleen taivaan sävyjä ja ohitse lipuvien pilvien muotoja. Aloin jälleen elää ja ihmetellä.
Elämässä on niin paljon pieniä hyviä, ihmeellisiä asioita. Ne on mielestäni niitä asioita joista elämä koostuu. Me elämme, tai ainakin meidän pitäisi elää tässä hetkessä, juuri nyt. Mennyttä voi muistella, siitä voi ottaa opikseen ja välillä jopa ikävöidä. Unelmia pitää ehdottomasti olla, mutta liiaksi tulevaisuuten ei pidä kurkotella kuitenkaan. Ne unelmat ovat siellä tuloillaan ja tekemässä pilvisestä päivästä nautittavamman. Ei ole ”sitku” ja ”josku”, on vain nyt. Ja tässäkin hetkessä on jotain hyvää, ripaus taikaa.
Maailma – ja elämä on täynnä pieniä ja suuriakin ihmeitä – kun vaan pysähtyy ja hiljentyy ja avaa sydämen! ❤
Ihanaa päivää Sinulle!
Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 