Rakastan syksyä, rakastan ihan kaikkea siinä. Aina näin ei ole ollut, mutta kait ikä on tuonut tämän rakkauden elämääni.
Syksy on myös jotenkin hyvin maadoittavaa aikaa. Se saa käpertymään sisäänpäin ja ajattelemaan mennyttä ja varovaisesti haaveilemaan tulevasta.
Minulla on kuitenkin ollut hankalaa saada ajatuksia paperille. Ehkäpä on jälleen koteloitumisen aika. Ehkä asioiden ja ajatusten tarvitsee levätä ja kypsyä rauhassa.
Alkusyksy on ollut myös aika hektistä ja olen ollut väsyneempi. Ehkä helpotus keväästä ja samaan putkeen kesästä uhmailevan Riiviön kanssa tekee tehtävänsä. Ja totuttelua tuo myös jatkuneet tervetulleet tauot päiväkodin jälleen alkaessa.
Pelolla tosin seuraan tilannetta. En jaksaisi millään samanmoista sulkua kuin keväällä. Helppohan sellaisen perusterveen ja vaikkapa vakaassa parisuhteessa olevan on väheksyä jylläävää tautia ja kokeillakin rajoja. Itseä ei todellakaan kiinnostaisi edes kokeilla saisiko taudista rajumman vai flunssamaisemman version.
Oma kunto on sen verran huono edelleen, että päivittäisistäkin askareista selviäminen on vielä haastavaa. Ja Riiviön hoito olisi todella vaikeaa järjestää, jos sairastuisin vakavampaan muotoon ja joutuisin sairaalaan. Ei, sen yritän välttää parhaani mukaan. Sydämeni särkyisi jos joutuisin antamaan lapseni vieraaseen huostaan – ja kaikki vain sen takia kun osa ihmisistä on niin piittaamattomia ja väheksyviä. Osalla foliohattu syvällä päässään.
En tiedä mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Eihän tämä ensimmäinen virus ole joka jyllään maailmalla ja tappaa. Esimerkiksi Espanjantaudin aikaan ei vain ollut tällaisia kanavia lietsoa pelkoa, puolesta ja vastaan.
Myönnän kyllä, että välillä epäilys nostaa itselläkin päätä, mutta faktat kuitenkin vielä puhuvat puolestaan. On arpapeliä kuka minkäkin muodon taudista saa, ja nämä arpajaiset itse jättäisin mielelläni välistä.
Päivä kerrallaan, niinhän tässä elämässä muutoinkin mennään. Näillä eväillä siis jatketaan. Olisi maukavaa kuulla myös sinun mietteitäsi koronasta. Ja syksystä. Ja elämästä yleensäkin.
Minä pidän virren lyhyenä ja jatkan koteloitumista. Pietään huolta ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 