Minusta on jotenkin todella surullista kuinka ihmiset nykyään ovat todella ilkeitä toisilleen. Itsensä on helppo nostaa jalustalle.
Olen aina ollut aatteeltani enemmän vasemmistolainen, mutta minun on kyllä pakko alkaa miettimään kantaani uudelleen, koska en haluaisi leimautua sellaiseen ryhmään joka uskoo olevansa parempi kuin toinen ihminen. Minusta se sotii kaikkea sitä vastaan, mihin olen joskus uskonut. Ja minusta tuo nykyinen käytös sotii todella pahasti myös itse aatetta vastaan.
Enkä nyt ole sanomassa että kaikki aatteen edustajat näin toimisivat, mutta huomattavan usea kuitenkin, perustuen omiin huomioihini.
Toisaalta olen kyllä jo vuosia rakentanut omaa ajatusmaailmaani, siihen kuuluu edelleen vahvana vasemmiston ajatukset, ihmisten kunnioitus ja heikompien ja vähempiosaisten auttaminen. Olen myös oppinut kuuntelemaan itseäni ja rakentamaan omat mielipiteeni näkemäni, kokemani ja tuntemani pohjalta. Olen myös opetellut kuuntelemaan ja tuntemaan ympäristöni, aistimaan mitä se minulle opettaa ja kertoo.
En todellakaan pidä rasismista, mutta minusta on todella kummallista kuinka mustavalkoisena asiat nähdään. On vain ääri- sitä tai tätä, ei mitään siltä väliltä. Lasit ovat joko punaiset tai siniset, eikä niitä lasketa edes nukkuessa.
Mikä tekee sinusta paremman ihmisen? Etkö sinäkin ole silloin rasisti, jos alennat jatkuvasti toista? Asioista kuuluisi pystyä keskustelemaan, sivistyneesti. Erilaiset mielipiteet pitäisi pystyä sulattamaan. Kuka sanoo, että sinun ajatuksesi on ainoa oikea? Miksi pitää käyttää väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä, omien mielipiteiden nostamiseen ja toisen ihmisen lyttäämiseen. Vaikka se toinen ihminen olisikin ”rasisti” ei hänen ryttäämisensä ja julkinen morkkaaminen tee sinusta sen parempaa ihmistä.
Juuri tällaisen ajattelun vuoksi se ihan oikea rasistinen osa, ihan oikeasti pahoja asioita tekevä murto-osan porukka saa tuulta purjeisiinsa ja oikeutuksen hulluihin tekoihinsa. Ja tästä olen oikeasti todella huolissani. Oikea äärioikeisto on nostamassa päätään ja houkuttelee ihmisiä mukaan toimintaansa.
Suurena syynä nään tähän tämän näköalattomuuden ja typeryyden asioiden mustavalkoistamisessa. Kansa kärsii, ja silloin on helppo lähteä jompaan kumpaan ääripuoleen mukaan.
Minun on hyvin vaikea käsittää miksi ihmiset tekevät ja toimivat näin, siis käyttäen väkivaltaa ja alentaen toista. Itse erityisohjaajana olen törmännyt hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja oppinut tulemaan heidän kanssaan toimeen. Niinhän tämän maailman tulisi toimia, kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia. Jopa ne eri tavalla ajattelevat ihmiset.
Yleensäkin minulle ihminen on aina yksilö. Ei sitä määritä seksuaalisuus, iho tai uskonto. Enkä ole koskaan pitänyt lokeroinnista, sen ja yleensäkin nämä asiat tietävät sellaiset ihmiset jotka oikeasti minut tuntevat.
Moni haluaa pelastaa maailman ja olla hyvä ihminen. Minäkin, mutta en halua käyttää ketään kilpenäni. Se ei kuulu minun ideologiaani. Ehkä se kuului silloin nuorena jollain tavalla, kun moni asia oli vielä mustavalkoinen. Mielipiteet olivat vahvoja ja ovat toki edelleen ja niiden julkituominen oli kiihkeää. Nykyään osaa vain asettua toisenkin nahkoihin ja pystyy jo kommunikoimaan hankalienkin asioiden ja ihmisten kanssa.
Luultavasti myös se, että olen äiti vaikuttaa siihen kuinka näen asiat. En haluaisi lapseni käyttäytyvän noin rumasti, enkä todellakaan, että häntä kohtaan hyökättäisiin noin.Vain koska mielipide asioihin on eri.
Maailma on raaka, kyllähän sen jokainen joka on elänyt elämää tietää ja ymmärtää. Mutta tarpeeton negatiivisuus ja pahanmielen tuottaminen muutoinkin hankalaan ja vaikeaan tilanteeseen on jotenkin niin vastenmielistä.
Myös se, että ne joko siniset tai punaiset lasit pidetään tiukasti silmillä ja kieltäydytään näkemästä tosi asioita, päivänselviä juttuja jotka selviäisi kun avaisi silmät ja astuisi elämään, pois omasta tiukasta kuplastaan.
Kuten edellä sanoin, en pidä rasismista, en missään muodossa. En vain pidä rikollisista enkä loisista (tällä tarkoitan sellaisia ihmisiä jotka käyttävät systeemiä surutta hyväkseen), oli heidän ihon värinsä tai uskontonsa sitten mikä hyvänsä.
Ihmisiä on tietenkin autettava. Tällä hetkellä koko maailma on kriisissä. Eniten minua on jo pitkän aikaa huolettanut ja surettanut ne pienet lapset pakolaisleireillä ja sodan jaloissa. Nämä lapset tarvitsevat palavasti apuamme. Surullista tässä on myös se, että ne rahat joilla näitä oikeasti apua tarvitsevia lapsia voitaisiin auttaa, valuvat ”hukkaan” niin sanottujen avun tarvitsioiden myötä. Nykyään varmaan kukaan ei voi enää kieltää sitä joukkoa, joka saapui maahamme pelkästään etuuksien vuoksi.
Totta kai nämä herättävät tunteita ja kiivasta keskustelua, mutta minun on vaikea ymmärtää kuinka joku ei voi nähdä faktoja. Ei tämä kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. On ihmisiä jotka käyttävät hyväkseen, ei se katso sitä mitä he uskovat ja mistä ovat kotoisin. Meissä kaikissa on hyviä ja pahoja. Auttajia, avuntarvitsioita ja hyväksikäyttäjiä.
Mutta se, että levitetään negatiivisuutta,vain lisää sitä pahaa oloa ja ahdistusta. Ei siitä seuraa mitään hyvää, ei kenellekään. Vai koetko saavasi siitä jotain hyvää itsellesi, kun olet jotain ikävää tehnyt tai sanonut? Itselleni ainakin tulee paha mieli esimerkiksi riidasta jonkun kanssa. Jos tällä tavoin pönkität egoasi, suosittelen vahvast juttelua ammattiauttajan kanssa. Ystävällinen huomautus – olen huomannut siitä olevan apua itselleni. 😉
Toivoisin, ettet pahoittaisi tästä kirjoituksesta mieltäsi, vaan avaisit sitä. Älä rakenna ennakkoajatuksia, sillä tiedäthän mitä se merkitsee? Toivoisin järkevää, vapaata keskustelua, jossa kaikkia osapuolia kunnioitetaan ja kuunnellaan, tasavertaisesti.
Ja en ole tätä kirjoittanut kenellekään loukkauksena, kuten jo edellä viittasinkin, ei siis ole kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettu. Olen vain jo pitkään seurannut tätä keskustelua ja sen negatiivista suuntaa ja nämä ovat sen herättämiä ajatuksia. Täysin minun omiani ja allekirjoitettuja.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää, koko sydämestäni! ❤
Pysytään turvassa ja Rakastetaan! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 