Se tunne kun uppoat toisen silmiin. Siihen hetkeen ei mahdu muuta. Se kummallinen tunne, että tunnette molemmat sen vetovoiman ja siteen välillänne. Se tunne kun toisen aistii, tuntee ja vain tietää.
Joskus tämmöinen ihminen osuu kohdalle, mutta vaikka kuinka se tuntuisi tähtiin kirjoitetulta, niin se jää siltikin näiden satunnaisten kohtaamisten ja pitkien katseiden tasolle. Aika kaiketi näyttää tässäkin asiassa kuinka lopulta käy, vai jääkö kaikki vain näihin kummallisiin sattumanvaraisiin kohtaamisiin.
Kummallista kuinka nämä ihmiset jäävät silti mieleesi ja jos ei muuten niin aika ajoin alitajunta heittää tyypit sun uniin ja tätä myöten tietenkin mieleen ja ajatuksiin taas moneksi päiväksi.
Kuulostaa kyllä aikamoiselta, mutta itse en vaan saa jotakin pois päästäni. Jo ihan ensimmäisestä katseesta asti olen tuntenut tuon kummallisen tunteen aina kohdatessamme. Ja tiedän, että se toinenkin aistii tuon saman. Tiedän sen siitä hymystä ja pysähtyneestä katseesta joka jää silmiini ja siitä kosketuksesta joka on täynnä sähköä.
Ehkä tämä tämmöinen on myös syy siihen miksi en seurustele. En ole koskaan halunnut tuhlata aikaa mihinkään, minkä en usko kestävän tai missä en usko olevan potentiaalia.
Tunnen asioita erittäin vahvasti ja aidosti, kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin ja se vaikuttanee myös tähän ihmissuhdetoimintaan.
Minulla on ollut kolme edellä mainitun kaltaista, vahvaa yhteyttä ihmiseen. Yhden kanssa olen seurustellut, useammankin kerran. Meitä todellakin vetää jokin vahvasti yhteen. Toisen kanssa oli useamman vuoden ajan ”säätöä”, mutta yhteyden ja ajatuksenkin suorastaan tunsi välimatkasta huolimatta. Ja tämä kolmas on myöskin jo useamman vuoden vanha ”tuttavuus”. Näemme aina välillä, sattumalta ja silloin kyllä salamoi ja rätisee. Kuitenkin on sellaisia asioita, jotka hieman rajoittavat asioita. Mutta jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan tulevaisuutta, sillä jotenkin minulla on erittäin vahva tunne siitä, että tämä tarina tulee tästä vielä nousemaan seuraavalle luvulle.
Kyllähän näitä välillä itsekin pohtii ja ihmettelee, mutta minkäs teet kun tunteet on ja ne ovat niin vahvat, eikä niitä osaa, eikä haluakaan ohittaa.
Kaikista näistä kolmesta muistan sen ensimmäisen tapaamisen, sen ensimmäisen katseen. Ihminen tapaa elämässään aika monta ihmistä, kuinka monen ensikatseen sinä muistat?
Onhan elämään mahtunut myös muitakin merkityksellisiä ihmisiä ja suhteita, joista osa on ollut erityisen tärkeitä ja rakkaita. Osan kanssa olisi halunnut kokeilla elämää yhdessä ja osan kanssa kokeiltiinkin. Mutta tuo tunne, se joka on vain todella harvan kanssa. Tiedätkö mistä puhun? Oletko sinä löytänyt sen?
Ja vielä, on niitäkin ihmisiä joista ei koskaan ajattele sen kummempaa. Ensi silmäyksellä voi ajatella vain, että ”jaahas, moi ja moi moi”, mutta siltikin näistä tämmöisistä kohtaamisista voi kehkeytyä jotain sellaista joka muuttaa loppuelämäsi. Nämä ihmiset eivät välttämättä jää elämääsi, mutta todellakin muuttavat sen, ja tätä myötä kulkevat mukanasi jollain tapaa aina.
Ja juuri nyt unet ovat vieneet minut kahtena edellisenä yönä tämmäisen ihmisen luokse joka on mullistanut elämäni. Kummallista, jään kyllä odottamaan ensi yötä mielenkiinnolla (sitäkin) että joko kolmaskin yö menee saman ihmisen seurassa. En oikein tiedä mitä tästä ajatella.
Minun elämässäni on kerennyt tapahtua useita kummallisia kohtaamisia. Pääsääntöisesti muistan näitä kaikkia lämmöllä. Uskon vahvasti, että jokaisella kohtaamisella on ollut oma tarkoituksensa. Jokainen kohtaaminen on johdattanut minua lähemmäs sitä mitä pitääkin olla.
Olen saavuttanut jo tähän mennessä uskomattoman mielenrauhan ja onnen. Enenpää ei ihminen voi toivoakaan. Tuntuu, että olen ymmärtänyt asioiden tärkeimmän puolen ja saanut ”rauhan”. Tiedän, että asioita tapahtuu, osa mukavia, osa ei niinkään, mutta näin kuuluu olla. Se on elämää, sen kuuluukin tapahtua. ❤
Terveyttä teille ja rakastakaa isosti! ❤
Maamu Johanna 