No eipä todellakaan, eikä tiedä edelleenkään. Nimittäin tulevaisuutta ja sitä ettei sitä pysty ennustamaan. Toki sitä voi rakentaa tiettyyn suuntaan, mutta loppotulos on aina kuitenkin yllätys.
Nyt koronan alkaessa jyllätä täällä meilläkin pohjolassa, herää mieleen monenlaisia asioita. Itse koen olevani onnekas, kun en ole työelämässä, vaan edelleenkin toipilas. Näin ei kamalasti tarvitse miettiä toimintamallia, vaan totta kai olemme mahdollisimman paljon kotona. Riiviö ei siis mene päiväkotiin, ennen kuin tilanne selviää. Toisaalta se, että en ole kunnossa vieläkään, hermostuttaa.
Itse kuulun riskiryhmään ja meillä on sairastettu viimeisten vuosien aikana jo aivan riittävästi. Enää ei ylimääräisiä viiruksia tarvita.
Tarpeeksi hyvässä muistissa vielä pelko elämän menettämisestä että en ehdoin tahdoin lähde kyllä kohtaloa uhmaamaan.
Kyllä minua jokseenkin ärsyttää joittenkin ihmisten ajattelemattomuus kun mennään ja tohotetaan, ettei kyllä paljoa pelota! No järki käteen ja hyppää vaikka sillalta jos olet niin kuolematon, mutta ajatteppa hetki muutakin kuin sitä omaa napaa! Esimerkiksi meillä ja lukematton monessa muussakin perheessä on koettu rankkoja aikoja, koetaan edelleen, eikä olla vieläkään kunnossa, ei sellaisessa että voisi pystyssä päin tämän koronan kohdata. Niin, onkahan sun sitten pakko sitä levittää entisestään? En voi jälleen kuin toivoa karman kuittaavan.
Tämä on sellainen asia johon voin yrittää edes itse vaikuttaa, joten kaikkeni terveenä pysymisen eteen kyllä aion tehdä. Terveyteen kun liittyy niin paljon sellaista, mihin itse ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. Olisi mielestäni hullua jättää kaikki vaan ”herran haltuun”.
Kai se sitten on vain niin, että näitä asioita osaa miettiä vasta silloin kun se kuolema on oveen jo kolkutellut. Tietenkin olen myös huolissani vanhemmista ihmisistä, joilla usein myös jo jotain perussairauksia heikentämässä tilannetta. Ja lapsista, vaikka sanotaankin, ettei ole vaarallinen lapsille, mutta virusta on kuitenkin tutkittu niin vähän, etten kyllä ainakaan omaani halua taudille altistaa.
Ei ole kovin pitkää hetkeä, kun mietin ettei ole vähään aikaan ollut mitään sikainfluenssan kaltaista vitsausta ja tadaa, tässä sitä nyt sitten ollaan.
Nyt kun leviäminen on väistämätöntä ja sen seurauksia sitten miettii, niin tänään mieleen nousi menneitten vuosien sarja Revolution ja mietinkin kuinka tuo meillä täällä pohjoisessa oikein toimisi. Muutaman hetken voisi olla hankalaa, varsinkin ihmisillä jotka ovat vieraantuneet täysin luonnosta.
Tätä ajatellessa ajatus omasta pienestä piilopirtistä vain vahvistuu mielestä. Haaveissa ollut jo pitkään sellainen oma tupa jossain metsän keskellä, jossa olisi oma pieni kasvimaa ja saisi kesät möyriä mullassa ja kasvattaa omat perunat ja porkkanat. Ja metsästä käydä hakemassa marjat talteen. Ja sinne pääsisi aina lataamaan akkuja kun siltä tuntuu. Ehkä alan tämän haaveen eteen tekemään enemmän töitä.
Mää niin tiiän, että on helppoa olla kuolematon. Minäkin olin sitä nuorena. Sitten kasvoin aikuiseksi… Vaikka jo lapsuudessa ja nuoruudessa näin kuolemaa, välillä tuntuu, että jo melkein turtumiseen saakka, niin siltikin vasta oman lapsen ja sen jälkeen oman sairastumisen myötä on alkanut kunnioittaa elämää ihan eri tavalla kuin aikasemmin.
Nyt omassa elämässä on jotain niin arvokasta ja kallista, ettei sitä halua sattuvan tarpeettomasti. Elämä tulee kuitenkin riepottelemaan meitä kasvun kiemuroissa. Meillä elämä on riepotellut suurimman osan Riiviön elästä ja juuri kun ajatteli, että elämä voisi normalisoitua ja jatkua suht huoletta, niin uusi mörkö kuikkii jo nurkalta. Vaikka en kuitenkaa aio antaa pelolle ainakaan tässä vaiheessa suurempaa tilaa. Maalaisjärjen voi jokaine ottaa käyttöön, suotavaakin se tietenkin olisi.
En tiiä, tuliko se kenellekään yllätyksenä että tauti leviää ja leviää? Varsinkin nyt lomien jälkeen? No jep joo. Mun mielipide oli jo silloin kun tauti Kiinassa alkoi leviämään, että rajat kiinni, joka maassa. Tai Kiina ainakin lukkoon. Mutta mitäpä sitä kökköä, osa porukasta ei vieläkään hoksaa juttua. Ei kai tuo liene rakettitiedettä… Nyt tauti on jo levinnyt, eikä sitä voi enää estää, mutta ehkä olisi suhteellisen viisasta hidastaa leviämistä.
Toivotaan, että tilanne rauhoittuu parin kuukauden sisällä. Sitä ennen, ollaan turvassa ja rauhassa ❤ Seurataan tilannetta päivä kerrallaan! Toivoa, terveyttä ja rauhaa sun viikkoosi! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 