Kylläpä se on viime aikoina pitänyt hullua jännityksessä. Eilisen kontrollin jäljiltä vieläkin on suhteellisen pöllämystynyt olo ja totta kai vanha tuttu päänsärky kolkuttelee stressin lauetessa.
Kyllähän tässä varmaan taas tovi jos toinenkin menee, ennen kuin pystyy sisäistämään kaiken. Nyt mennään siis ilman kasvainta, se on ihan varmaa taas seuraavat puoli vuotta, ja mitä todennäköisemmin myös sen jälkeenkin.
Kontrollit ovat kuitenkin vielä ja edelleen tuon kuuden kuukauden välein, ihan varmaan tuon suntin toiminnan tarkkailunkin vuoksi. Sehän eilen melkein kerkesi säikäyttää, kun magneetissa sen säädöt menevät aina sekaisin (ja senkin takia on lääkäri heti kuvauksen jälkeen, jotta säädöt saa mahdollisimman pian oikeiksi). Nytpä se ei vaan alkanutkaan toimimaan vaan jäkötti useammista yrityksistä huolimatta samassa paikassa.
Siitäpä sain sitten siirron röntgeniin ja tutulle osasta kakkoselle, jossa oli toinen laite jolla suntin pystyisi säätämään oikeisiin lukemiin. Tämä laite onneksi toimi jo ensimmäisellä yrityksellä.
Vai kerkesi se säikäyttää, että nytkö sitä sitten on taaaas uusi leikkaus edessä. Sunttihan siis on loppuelämän verme joka kulkee mukana ja luultavasti jossain välissä se täytyy vaihtaa. Toistaiseksi tuo on kuitenkin toiminut hyvin. Olen kuullut huonompiakin kohtaloita kyseessä olevasta laitteesta, muun muassa tukkeutuvia johtoja ja itse laitteen rikkoutumista. Niin että onneksi selvittiin tällä erää ihan vaan säikäyksellä.
Nyt voi alkaa hyvillä mielin miettimään kevättä ja kivoja ja jänniäkin juttuja mitä se tuo tullessaan.
Mutta jep jooo, joku tovi sitten kuntoutuksessa ollessani aloin miettimään omaa oppimista tarkemmin. Siellä kun tein nuita muistitestejä sun muita vähän enemmän, kun muistin kanssa ollut pätkimistä.
Lopputulos tässä oli, että työmuisti on rasittunut, ei pitäisi olla mitään peruuttamatonta tai vakavaa, mutta muisti siis pätkii ja tästäkin syystä voin varmaan välillä jankata asioita 😀 Koittakaapa kestää päävammasta ❤
Mutta siis olen miettinyt sitä kuinka opetus on vuosien saatossa muuttunut, toki paikallisia eroja on ikävä kyllä edelleenkin, mutta olen itse aika pettynyt siihen millaista opetusta itse sain. Sijaiset olivat mitä milloinkin ja jopa vakinaiset opettajat olivat välillä todella surkeita! Varsinkin kielten osalta. Olen aina ollut todella kiinnostunut kielistä ja olin iloinen kun pääsin yläasteelle ja sain valita valinnaiseksi (silloin ainoan vaihtoehdon kielistä) saksan ja ruotsi alkoi myös.
Ikävä kyllä kemiamme eivät synkanneet millään tavalla kielten opettajan kanssa joka piti ruotsin ja englannin tunnit. Olin hyvin ujo ja sisäänpäin kääntynyt lapsi ja minulta vaati paljon olla äänessä tunnilla. Opettajan jatkuva nöyryyttäminen (pakotti vastaamaan kysymyksiin ja vähätteli luokan edessä kun vastasi väärin) ajoi minut lopulta kapinoimaan kovastikin ja lopuksi en enää jaksanut kiinnostua koko koulusta.
Minä en mene tälle opettajalle kiitoksia lausumaan siitä kuinka hän on onnistunut työssään (jaksoi manínostaa kuinka vanha oppilas oli häntä tullut kiittelemään kaupassa kohdatessa). Päin vastoin, voisinkin kysyä, että onko hän oikeasti miettinyt kuinka on onnistunut työssään? Se että vain priimuksia tsempattiin ja kannustettiin eteenpäin ja me hiljaisemmat keskiverron tallaajat saimme jäädä oman onnemme nojaan, aika arseesta kyllä!
Onneksi olen jaksanut opiskella nyt vanhemmalla iällä ja tavoitella unelmiani, tavoittelen vieläkin – koska ikinä ei ole liian myöhäistä unelmien tavoitteluun.
Toki sekin päivä tulee, kun aikamme on loppuun käytetty, mutta niin kauan kun hengitän – myös unelmoin! ❤
Vielä palatakseni edelliseen, sen pahan tuo opettaja jätti, että minulle on edelleen sietämättömän vaikea puhua kieliä. Pelkään sanovani väärin ja kaikki sanat katoavat mielestäni kuin tuhka tuuleen. Että todellakin kiitosta vaan sinne yläasteen maikalle tästä.
Ja ikävä kyllä näitä tällaisia tarinoita kuulee todella paljon. Toivottavasti ei enää nykyään. Jos vain lapsen koulussa yhtään tuohon viittaavaakaan, niin ottakaa yhteyttä kouluun ja pistäkää mallille loppu. En halua yhdenkään lapsen itsetuntoa lytistettävän huonon opetuksen vuoksi!
Siinäpä alkuviikkoon ajatuksia ja kuulumisia.
Aurinkoa sun päivään ja muistapa ne unelmat! ❤ ❤ ❤
Maamu Johanna 