Voihan vaihe ja vaiheen jälkeinen vaihe- ja väsy! Syksystä asti piinannut flunssakierre ja Riiviön vaihteleva uhma ja omien rajojen rankkakin testaaminen on kyllä saanut välillä tunnelman melko jäätäväksi. Tietenkin tähän luo vielä oman kulmansa omat kolotukset, takapakit ja stressi (plus univaje joka johtuu jo syksystä alkaineista todella levottomista öistä Riiviön osalta, nyt onneksi pikkuhiljaa helpottaa ja yöt ovat rauhoittuneet huomattavasti paljon).
Alun perin hakeuduin terapiaan, jotta voisin olla parempi äiti ja saisin selvitettyä solmut sisälläni. Olen myös puhunut väsymyksestä avoimesti joka paikassa, jossa vain mahdollista. Olen kertonut että meillä räiskyy, pahastikin. Ja onneksi tosiaan nykyän aina vain vähemmän. Vielä on hetkiä jolloin konfliktit ovat yleisimpiä (monta huonosti nukuttua yötä flunssaisena ja arjesta poikkeava toiminta riittävät), mutta mitäpä tekisin enempää?
Riiviö on hoidossa, että saan hoidettua kuntoutuksia ja lääkärissä käyntejäni ja muita sellaisia asioita – ja välillä jää aikaa jopa huokaistakin hetki. Pyynnöistä ja avautumisesta huolimatta tässä on kaikki apu mitä on nyt saatavilla. Varaisovanhempiin ollaan jonossa, luultavasti aikuisuuteen saakka, sillä näistä on pulaa! Onneksi meille on muodostunut naapurin pariskunnasta omat varaisovanhemmat, jotka ovat tärkeässä roolissa meille molemmille.
Sellaiselle ihmiselle, joka ei ole ollut lapsen kanssa kaksin ilman tukiverkkoa, voi olla vaikea käsittää, että se lapsi todellakin on siinä koko ajan. Et pääse edes roskapussia viemään yksin. Olenpa istunut vatsataudissakin pöntöllä kouristellen itkevä lapsi sylissäni, keskellä yötä. Ja kaikki ne kipukohtaukset mitä ennen suntin asentamista oli. Voi kauhistus! Niitä kun nyt mietin tässä kirjoittaessa, niin ollaan tultu jo pitkälle.
Tiedän todellakin, että räjähdykset ja ”turhat” tiuskimiset pitää loppua tosissaan, mutta tämän enempää superihminen en minäkään pysty olemaan. Jokaisen riidan ja rähinän jälkeen juttelemme Riiviön kanssa asiasta ja tietenkin pyydän anteeksi ja selitän asian niin hyvin kuin voin 4,5-vuotiaalle tehdä.
Lapsella on kuitenkin rakastava, puhdas koti. Ruokaa ja ihan varmasti huolenpitoa. Silti tämä asia vaivaa minua aika ajoin todella paljon.
No, se armo pitäisi kai taas kaivaa. Päivä kerrallaanhan tässä mennään. Pitäisi varmaan kaivaa niitä ”omia ohjeita” joita ohjaajana käyttää, mutta suutarin lapsella ei niitä kuuluisia kenkiä tunnu olevan. Ja toisaalta kun nyt mietin taaksepäin keskusteluja pientenlasten äitien kanssa, niin onhan sitä samaa ihan tavallisissakin perheissä. Niin, perheet ovat erilaisia. Toisissa ei pinna katkea koskaan, toisissa ikävä kyllä useastikin.
Mutta nyt kun olen rustannut pahaa oloani tähän kirjoitukseen, niin huomaan kuinka olo helpottuu ja kaikki neuvot ja keskustelut nousevat mieleeni ja kyllä se armo sieltä muistuttaa taas olemassa olostaan. Nämä on näitä hitokseen hankalia asioita joita elämässä on. Ja en siltikään vaihtaisi elämääni toiseen, en mistään hinnasta. Minulla on maailman ihanin pieni poika – lapsi jonka olen aina halunnut. Olen kipeä ja meillä on välistä hyvinkin hankalaa. Mutta me luovitaan ja ihan varmasti selvitään tästä kaikesta.
Ai niin, ja maanantaina minulla olisi taas putkessa pötköttelyä edessä, eli puoli vuotta hujahti kohisten ohi ja jälleen kontrolloidaan. Himppunen lisää stressiä arkeen, mutta sittenpä se olisi taas (toivottavasti) seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi köllötelty ja jännitetty. Ja eipähän ole tänä keväänä pääsykokeiden kanssa samaan aikaan.. 😀
Minulla on ollut ilo ja onni tavata ja tutustua erilaisiin perheisiin ja saada nähdä ettei pienten lasten kanssa elämä ole täydellistä harmoniaa, ei edes lähelle. On suuri onni, kun on sellaisia äitikavereita jotka jakavat elämänsä, myös sen nurjanpuolen. Se käy terapiasta molemmille osapuolille ❤
Myös minuun saa ottaa yhteyttä! Ja Instagramissa pääsee tsekkaamaan elämäämme kuvitettuna @maamujohanna – että otappa seurantaan.
Ryhmä on ajatuksena edelleen muhimassa, jos sulla löytyy ajatuksia niin heittele vaan tänne. Mietitään yhdessä.
Armoa Sinunkin viikonloppuusi toivottelen! ❤
Maamu Johanna 