Flunssa alkaa olla viimeinki selätetty, kuten myös aivan mielettömän ihana loma! Oltiin sunnuntaista perjantaihin Kalajoella Hyvinvointilomien tuetulla lomalla – ja voi luoja kun se tulikin tarpeeseen.
Meillä on kyllä mieletön maa, jossa on mielettömiä yhdistyksiä, jotka mahdollistaa tämmöiset lomat perheille (ja yksinäisillekin ihmisille), joille lomailu ei välttämättä muuten tulisi kyseeseen. Ja me ollaan ihan mielettömän onnekkaita (ja kiitollisia) kun päästiin tämmöiselle lomalla!
Me ei Riiviön kanssa olla päästy oikealle lomalla ollenkaan mun sairastumisen vuoksi. Ensin kuntokaan ei olisi ollut niin hyvä, että lomalle olisi kyennyt ja sitten kunnon hieman parantuessa taloudellisesti on niin tiukkaa, ettei todellakaan olisi puhettakaan, että tämmöistä lomaa olisi päästy viettämään. Toivotaan tulevaisuudessa kunnon paranevan ihan työkykyyn asti, niin pääsisi tästä ainaisesta kituuttamisesta.
Toisaalta sairastuminen on viimeistään opettanut sen että materia ei ole todellakaan tärkeintä elämässä ja vähemmälläkin rahalla selviää.
En tiedä voiko sitä tarpeeksi kertoakaan, kuinka onnellinen voi ihminen olla. Mulla on vaan niin hyvä olla, vaikkei kaikki täydellistä olekaan, mutta siltikin. Se tunne kun tietää että kaikki palaset on paikoillaan, tai ainaki loksahtamassa kohilleen.
Joo, jaarittelen kyllä tästä melkein joka tekstissä, mutta ku haluan vaan kertoa olostani 😀 ❤
Reilu neljä vuotta sitten, ku Riiviölle tuli pääsiäiden tienoilla viisi hammasta putkeen ja oltiin molemmat aivan kauhiassa flunssassa, menin sanomaan ääneen, että kun tästä selvittiin – selvitään mistä vaan…
Nyt jälkeenpäin ku miettii, nii kylläpä ois kannattanu olla hiljaa. Tai no ei sinällään, mutta että kuinka kamalat ajat meillä oli sillon vielä eessä. Ei vuottakaan nuista lauseista, niin oli melko synkkää ja kipeää aikaa.
Eihän elämästä koskaan tiiä. Enää nykyään en menisi ikinä sanomaan, että tämän pahempaa (tai tämän parempaakaan) ei vois koskaan olla, koska ei sitä voi tietää. Ikinä et tiiä mitä elämä huomenna tai vaikkapa vaan hetken päästä nakkaa sun eteen. Mutta varmaa on, että jotaki se joka tapauksessa nakkaa.
Mutta joo, lomaan palatakseni vielä. Me kyllä nautittiin Riiviön kanssa ihan täysillä olostamme. Joka päivä käytiin kylpylässä ja sisäleikkipuistossa, eikä kavahdettu edes myräkkää vaan rohkeasti ulkoiltiin merenrannassa ja Herrainpakalla tutkimusmatkoillamme. Tästä reissusta ammennetaan pitkään voimaa! Niin, eikä tietenkään voi unohtaa niitä ihania ihmisä joita siellä kohtasimme. Ja sattuipa eräs normaalia mielenkiintoismpikin ja aika hauskakin kohtaaminen.
Jo alussa aloimme jutella kahden pikkupojan ädin kanssa. Juttua riitti ja yhteys oli todella luonnollinen – eikä ihme, sillä kävi ilmi, että olemme sukua! 😀 Tosin kaukaista, mutta samat sukujuuret meillä joka tapauksessa on.
Riiviö leikki uusien ”sukulaispoikien” kanssa ja minä sain ihanaa aikuista juttuseuraa ja toivoakseni myös uuden ystävän, vaikka eri puolilla Suomea nyt asutaankin. Eipä siis olisi voinut enempää toivoa lomalta. Lepoa, elämyksiä, yhteistä ihanaa aikaa ja uusia ystäviä!
Niin ja uskon vahvasti, että kun hyvän pistää jakoon, se jossain vaiheessa sinulle takaisin tulee. ❤ Jospa olisin lomani ansainnut vapaaehtoistöillä joita elämässäni olen harrastanut ja ihan varmasti tulen jälleen harrastamaan, kun tilanteet sen sallivat. *VinkVink, Walkersille esimerkiksi tarvitaan jatkuvasti uusia ihmisiä*
Ujutin muutamat lomakuvat tekstin sekaan, jotta pääset tunnelmaan mukaan. 😀 Instagramista @maamujohanna löytyy lisää kuvatuksia meiän elämästä, joten pistäpä seurantaan ❤
Jep!
Toivotamme Sinulle ihanaa viikkoa! ❤
Maamu Johanna 