Niin se vaan tuli kahlattua kuntoutuspätkä loppuun jäätävästä flunssasta huolimatta. Nämä pari viikkoa menivät kyllä niin nopeasti, että ei voi muuta kuin ihmetellä. Todella antoisat viikot kuitenkin – ja pelottavatkin!
Minulle tehtiin ylimääräisiä muistitestejä, koska olen ollut hieman huolissani muistini pätkimisestä. Ainahan olen sanonut, että olen pikkuisen hattara 😉 mutta nyt siis olin oikeasti huolissani lisääntyneistä pätkimisistä ja unohduksista. Tokihan taustalla on kolme pääkoppaan kohdistunutta leikkausta, aivokalvontulehdus, edelleen turvonneet aivolohkot ja viiden vuoden univaje – eli ei ihan tavatonta jos ajatukset ei nyt ihan priimaa olekaan. Pelotti silti kyllä ihan pirusti. Sitä vääjäämättäkin ajatteli kaikkea kamalaa, kuten alkavaa muistisairautta tai vastaavaa. Varmaan saan loppuelämäni kärsiä tuosta pelosta mikä jää kummittelemaan aina hieman epäselvissä asioissa. Pelkkä kirje sairaalasta odottamassa saa sydämen jättämään lyönnin välistä, vaikka kuinka tietäisin, että lasku siellä odottaa edellisestä käynnistä. Muistiin jäi kuitenkin niin syvät jäljet siitä kuinka tämä painajainen alkoi.
No mutta, nyt saa hetken höllätä ja sairastaa flunssan rauhassa ohi! Ja herkutella! Neljä viikkoa sokerilakkoa tuli lusittua ja vooooiiiii luoja kun olikin pitkiä viikkoja 😀 Ja joo, koti on kuin pommin jäljiltä, eli ehkä huomenna otetaan muutama rästiin jäänyt hommakin työnalle. Mutta tänään ei kyllä enää tehdä mitään, ei ainakaan mitään sellaista mitä ei mieli tee tehdä. Eikä yhtään stressiä siitä etten tee. PhyThyi 😀
Mutta palatakseni vielä kuntoutukseen, tai siis olin sellaisessa kun ammatillisen kuntoutuksen arviossa ja en voi kyllä muuta kun olla hyvillä mielin ja todella tyytyväinen, että pääsin tähän hommaan mukaan. Kiitos kai Kelalle, kun eväsit mun saikun 😀 😀 Siitähän tämä sitten lähti, ja tietenkin siitä että ”työkkärissä” mulla on ollut ihana ja ymmärtävä työntekijä joka on osannu kertoa mulle näitä asioita ja suositella jatkoja änkeämättä mihinkään turhaan, vaan ja ainoastaan tämmöisiin joista ihan oikeasti voisi olla hyötyä tulevaisuudessa.
Vervellä on kyllä todella osaava henkilökunta joka ottaa ihmisen ihmisenä, vähättelemättä ongelmia ja vaivoja. Ainakin minulle on osunut aivan mahtavia tyyppejä jaksoilleni ja toivon todella, että saan vielä jatkossakin asioida heidän kanssaan.
Olen kerennyt sairastamiseni aikana näkemään ja kokemaan monenmoista ammattilaista. Kaikki kohtaamiset eivät ole olleet mukavia, enkä kaikkien ammattitaitoa pysty ylistämään. Onneksi on myös näitä timantteja, jotka todellakin ovat oikeissa paikoissa loistamassa.
Ei niin ammattimaisesta tuli mieleeni ensimmäisen leikkauseni päivä, kun minut siirrettiin teholta osastolle. Oli jouluaatto ja olin vielä hieman pyörällä päästäni, mutta onnellinen kun olin hengissä. Riiviötä oli kamala ikävä, olihan hänen toinen joulunsa, ja rintoihin nouseva maito kivisti ja muistutti pienestä tuhisijasta, joka olisi normaalisti tyhjentämässä ruoka-astiansa. Osastolla hoitajilla oli tonttulakit päässään ja erityisesti mieleeni jäi hoitaja joka toi minulle päivällistä, niin jouluisesti tosiaan tonttulakissa, mutta kasvoillaan (ja käytöksessään) todella yrmeä ja kylmä ilme. Silloin jo teki mieleni mainita, että hän kuitenkin pääsee perheensä luo kun vuoro loppuu. Ihan kun se olisi ollut minun vikani, että hän joutuu olemaan töissä aattona. Mieluummin minäkin olisin perheeni ja pienen lapseni luona ollut, kun maannut osastolla aivokasvainleikkauksen jäljiltä, juuri ja juuri hengissä. Luulisi, että tuollaisellakin osostolla työntekijöillä olisi hieman suhteellisuudentajua, mutta eihän se aina ikävä kyllä niin mene. Toivottavasti hänen yrmeytensä suli kuitenkin kotiin mennessä, eikä perheenkin tarvinnut kokea samaa jäätävää käytöstä.
No, onhan näitä, mutta pääsääntöisesti onneksi näitä mukavia ja ihania kohtaamisia, joista jää hyvä jälki elämään. Ne kantavat huomattavasti pidemmälle hedelmää ❤
Ehkäpä jään nyt latautumaan ja viettämään laatuaikaa Rakkaan Riiviön kanssa. Ihanaa alkavaa viikonloppua sulle ja mukavia ja mieleenpainuvia kohtaamisia! ❤
Maamu Johanna 