Suhteita ja suhteista

Palataanpa hetkeksi deittailuun, tai lähinnä parisuhteisiin ja niihin liittyviin asioihin näin uuden vuoden alussa.

Suhteet on syystä tai toisesta taas pyörineet enemmän ja vähemmän mielessä. Ei edelleenkään sillä, että sellainen olisi pakko olla, vaan ajatuksissa sitä on aina mielenkiintoista pyörittää.

Deittisovelluksessa en ole jaksanut käydä kuin pari kertaa pikaiseen tsekkaamassa oisko postilaatikkoon tipahtanut mitään helmeä – no ei ole – voin kertoa 😀 Pääasiassa ihme urpåja edelleen tai sitten vaan tyyppejä, jotka eivät herätä mielenkiintoa millään tavalla, tai edellisessä aiheeseen liittyvässä kirjoituksessani mainitsemiani tyyppejä.

No eipä näissä, enemmän ajatukset ovatkin olleet huomattavasti vanhemmissa tapauksissa.

Mieleen on noussut muun muassa muutama ”hauska” väärinkäsitys, kun parikin tyyppiä joille läppää heitettyäni ovat luulleet minun yrittäneen iskeä heitä 😀

Minut henkilökohtaisesti tuntevat tietävät, että olen varsinkin viihteellä hyvinkin eloisa ja minulla on aina niin sanotusti hieman pilkettä silmäkulmassa ja näiltä tämmöisiltä ei sitten ole pystytty välttymään.

Toisaalta olen myös saanut useat naisten mulkoilut samasta syystä, kun kuulemma yritän aina iskeä kaikkia 😀

Älä siis puhu, äläkä jumaliste ainakaan hymyile ja heitä vitsiä, jos sen teet vastakkaalle sukupuolelle, yrität sitä prkl ihan varmasti iskeä! 😀 Voi hahahaa mitä muistoja tulvahtikaan mieleen. Yleensä vielä nämä tyypit – yhtään ylentämättä itseäni – ovat kuitenkin olleet ihan eri sarjassa, niin sanotusti. ^^

Mutta tämä on kyllä jokseenkin erikoista, mutta toisaalta kai niin suomalaista. Heti ku olet ystävällinen ja jos vielä lasket leikkiä, niin pakkohan siinä on alkaa jo vähintään häitä miettimään. Ihanhan vain ystävällisyydestä ja kaveruudesta ei voi millään olla kyse.

Tässä taas varmaankin yksi syy, miksi en ikävöi humalaisiin baareihin ja typeriin väärinkäsityksiin. Voin kyllä kertoa, että jos minä yritän jotain iskeä, niin sen kyllä huomaa, ainakin se iskettävänä oleva 😉

Parisuhteeseen en siis edelleenkään kaipaa – sinällään. En tietenkään vastaan pistäisi, jos joku totaalisesti jalat sattuisi alta viemään. Tosin niin ei ole tainnut vielä koskaan käydä, joten hieman skeptinen olen tämän asian suhteen.

En tiedä onko kaikkia tarkoitettu suhteeseen? Tai onko kaikille sitä oikeaa? Saatoin miettiä tätä jo edellisessäkin aiheeseen viittaavassa pätkässä, mutta jälleen nämä asiat ovat päässä pyörineet.

En tiedä oikeastaan miksi en ole suhteessa, ei sillä etteikö tarjontaa olisi. Ehkä odotan sitä oikeaa, asiathan tapahtuu syistä?

Ja olenhan tietty jokseenkin ronkelikin, tai no, en tiedä? Jos haluan kumppanin olevan silmää miellyttävä, fyysisesti haluttava. Haluan että minut voidaan haastaa älyllisesti ja että asioista keskustellaan, ja että omat mielipiteet osataan tuoda julki. Eikä missään nimessä saa minun antaa tossuttaa 😀 ❤ Ei kai ronkeliutta..?

No aikapa sen näyttää. Kummia juttuja nyt on joka tapauksessa ilmoilla, että eipähän sitä koskaan tämmösistäkään asioista tiiä. Mielenkiinnolla jään seuraamaan ja ennenkaikkea elämään tätä uutta 20-lukua! ❤

Hei, ja jos et vielä seuraa somessa, niin teeppä se nyt! 😉 IG ja Facebook @maamujohanna

Julkaissut Maamu Johanna

Pikkuhiljaa keski-ikänen totaaliyksinhuoltaja jonka elämää ajoittain varjostaa aivokasvain ja sen tuomat ongelmat. Päiväkirjamaisesti pohdintaa elämästä ja asioista. Otappa seurantaan myös Instagram @maamujohanna Facebook Maamujohanna

Jätä kommentti