Että mitähän…

Nyt ollaan tosiaankin jännän äärellä! Mullahan oli se kontrolli tässä ihan vasta.

Siellä mulla oli tällä kertaa lääkärinä aivan ihana erikoistuva neurokirurgi. Oon osastolla ”asioinut” tämän lääkärin kanssa jo aikasemminkin ja täytyy sanoa, että on erittäin mukava ja todella pätevän oloinen lääkäri!

Tapaamisessa hän kuitenkin selitti sillä ”lääkärikielellä” asioita ja silloin kuulosti siltä, että kasvainta ei nyt olisikaan, mutta kun kysyin tästä, niin vastaus oli ”tauti on ennallaan”. Eli ymmärsin, että siellä se möllykkä siis on.

Nyt kun hoitopalaute tuli, niin siitä tekstistä ymmärtäisi, ettei siellä näy mitään, tai ehkä ei ainakaan. 😀 Voi luoja, ota tästä nyt selvää. Vai mitäpä sää sanot tästä: ”Edellisessä kuvassa kallonpohjan tasolla medullan takana/sen vasemmassa reunassa todettu tehostuma ei enää samalla tavalla näy, olisiko ollut postoperatiivista kuitenkin. Joka tapauksessa ei ainakaan progressiota. Muualla aivoissa ei uutta. (tää viimenen ihan paras :D)

Soitin aamulla polille ja sieltä sihteeri ei pysty sanomaan mitään, vaan ohjas hoitajalle soittamaan (joka sekään ei voi sanoa puhelimessa mitään), mutta voi antaa lääkärin soittoajan ja ilmeisesti se sitten voi sanoa jotain 😀 Puuuh, onpas taas monimutkaista. Tänään sieltä ei nyt kuitenkaan saanu enää yhtään ketään kiinni, huomenna siis taas uusi yritys.

Ei mulla onneksi oo mitään paniikkia tai mitään ahistusta asiasta. En vaan tykkää yleensäkään jos joku asia on selvittämättä, ja onhan tämä jo pikkasen isompi asia.. No, malttia, eihän tässä mitään kiirettä oo, mutta oishan se ihan kiva tietää onko vaiko ei, vai sittenki taaaas ehkä.

Ja ei oikeesti oo totta! Ne jotka on lukenut mun aikasempia raapustuksia, muistavat varmaan tämän mielenterveyshoitajagaten. Sieltähän ei oo vieläkään soiteltu mulle takasi, ja tänään siis sinneki aloin soittelemaan ja kysymään, että missä mennään.

Kunnon vatulointejen päätteeksi äskettäin soi puhelin ja sieltä sitte soitti vielä se ihminen jolla oon käyny, eli se ”ei aivokasvain ole vakava sairaus – hoitaja”. No, eipä auttanu ku päin naamaa sanoa, että en halua hänen kanssaan jatkaa asioimista. Sitte se alko vielä väittämään (kuulin ku pyöräytti silmiään ja tuhahti:D) että yhen kerran perusteella haluan vaihtaa.. Ihan tosissaan se väitti että oon vaan kerran käyny siellä, vaikka se kaks kertaa todellisuudessa on käyntejä takana.

Kylläpä tein oikean päätöksen, nyt vahvistu asia! Ei sillä ollu missään ylhäällä mun edellistä käyntiä. Eli kolmannella kerralla ois taas alotettu alusta jankkaamaan samat perusasiat, joita oottasin että asiansa osaava henkilö on laittanut ylös. Hirveen paljo apua ei taia olla sellasesta terapiasta, jossa joka kerta kerron samat asiat.

On kyllä sellaset hetket käsillä, että töttöröö vaan! Todella positiivisin mielin kuitenki mennään, mulla on ainaki ihan huippuhyvä olla just nyt, vaikka vähän toi flunssa taaaaas yrittää päälle ja nää asiat on levällään, vai onhan tää elämä laiffii! ❤ Ja muuten, ihan mieletön ruska!!