Uusia juttuja

Pikkasen sai viikonlopun reissu uusia ajatuksia pääkoppaan, tai no ei nyt välttämättä uusia, vaan maalaisilma selkeytti niitä. Aattelin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista ja perustaa nyt Facebookiin sen mietinnässä olleen vertaistukiryhmän.

Samalla tuli muokkauksia nimeenkin, mikä nyt olikin ajatuksissa jo aikaisemmin ja tuo työnimi joutaa siis väistää, eli Gangstamutsista ihan vaan kipiäksi Äidiksi.

Blogissa Rakas Riiviö pysyy mukana, mutta Facessa ryhmä on ihan vaan Kipiä Äiti.

Eli ryhmä on tarkoitettu vakavasti sairastuneille, kroonisen kivun kanssa tai muutoin elämää hankaloittavan sairauden kanssa eläville ja kamppaileville äideille.

Itse huomasin kipuryhmässä ollessani, kuinka tärkeää vertaistuki oikeasti on, kun ei kaikkea tarvitse yrittää selittää. Vaikka kuinka ympärillä olisi ymmärtäviä ja rakastavia ihmisiä, niin läheiselle voi kuitenkin olla vaikea käsittää sitä mitä sairastunut ja tai kipeä ihminen käy lävitse. Ei ole toista, joka ymmärtää puolesta sanasta tai katseesta sen toisen tunteen, kuin toinen yhtä kipeä tai vaikean elämäntilanteen läpi käynyt.

Toki ihmiset kokevat kivusta ja sairaudesta riippumatta asioita eri tavoilla, mutta helpompaa omaa mieltään ja kokemaansa on purkaa sellaiselle, jolla on jokin käsitys esimerkiksi kuolemasta tai joka päiväisestä kovasta kivusta ja kuinka näittenkin asioiden kanssa voi (ja on pakkokin) oppia elämään.

Aikaisemmasta nimestä, tai siis tuosta Gangstamutsista voisi tieten pikkaisen avata, kun eihän se varmaankaan kaikille tiedossa ole.

Tämähän lähti ihan läpästä (niin kuin moni muukin valtavan hieno juttu :D). Osansa nimi saa kaupunginosasta jossa asumme. Paikalla ei nimittäin aina ole ollut ihan puhdas maine ja vieläkin se on joittenkin mielestä yksi kamalimmista ghetoista.

Itse olen nyt samaisessa osoitteessa asunut jo reilun yhdeksän vuotta, ja voin täydestä sydämestäni kertoa, että olen viihtynyt.

Ongelmia ei juurikaan ole ollut. Ei varmasti sellaista kaupunginosaa, taikka kylää ole missä ei välillä jotain ikävääkin tapahtuisi.

Tykkään myös pitää hupparia ulkoillessa ja yleensä minulla on kesäisin lippalakki tai huppu (molemmat parempi) suojaamassa päätä.

Saan helposti auringonpistoksen ja korvat on arat, että välillä jopa kesätuuli saa ne särkemään. Sitten tietenkin mukavasti collarit jalassa, niiiin paketti on valmis! 😀

Varsinkin jos ilman lasta on liikenteessä, niin saa nopeasti pitkiä katseita ja mummot vaihtavat tien puolta, ihan kuin hurjassa punk-nuoruudessani… Ehkäpä laitan tähän kuvan, ja nehän tunnetusti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Mutta siinäpä se oli, tiivistettynä entisen nimen historia ^^ Sitte kohti uusia tuulia ❤ Jänniä juttuja on ilmoilla, siksi tämäkin kirjoitus jäi nyt tämmöiseksi ilmoitukseksi lähinnä.